Kengitys

Vilson sai tänään talvipopot alle, valvoin kengityksen ja kävin sitä ennen pyörimässä kentällä.
Mentiin vain käyntiä kun kenttä oli jäässä. Yritin keskittyä omiin jalkoihin. Reisissä tuntui kun menin pääosin ilman jalustimia ja venyttelin jalkaa suoremmaksi. Kamun kanssa tuli ratsastettua paljon aika lyhyillä jalustimilla, niillä kun pysyi pukeissa paremmin mukana. Nyt onkin taas sitten kunnon istuntarempan aika. 
Oon aina istunut aika tuoli-istunnassa, mutta sitten taas pohkeita käytän liiankin taakse välillä. Pitäisi löytää jalalle se oikea paikka ja pitää se. Helpommin sanottu kun tehty.. Onneksi Vilsonin kokoisella ratsastaminen venyttää reisiä ja lonkkia automaattisesti :D Tänään siis kuitenkin venyttelin itsekin jalkoja pitkälle alas. Yritin kääntää reiden oikeaan asentoon niinkun on opetettu, eli housujen sauman pitäisi olla ulkopuolella siinä reiden keskellä. Täytyikin oikein käsin nostaa jalat oikein. Pohkeita käytän jotenkin hassusti niin että käytän enemmän alapohkeen takaosaa ja kantapäätä kun pelkkää alapohkeen sisäosaa. Tämä varmasti johtuu jalan väärästä asennosta ja tämän ansiosta varpaatkin sojottavat usein ulospäin. No ei ainakaan polvi purista, mutta kankku sitten usein puristaa! Huomaan usein että pakaralihakset on jännittyneet vaikka käytän alapohjetta, tai siis pitäisi käyttää alapohjetta.. Kamalan huonoja maneereita tullut opittua...
Kädet ja ylävartalo pysyy paremmin paikallaan, varsinkin kun vähän väliä muistuttelee itselleen "kädet, kädet, istuinluut...". Katse auttaa pitämään painoavut kohdallaan, siitäkin muistuttelen myös itseäni aika-ajoin kun huomaan tuijottavani vain hevosen asetusta...

Menin ympyröitä, voltteja, suoraa linjaa lävistäjällä, pohkeenväistöä ja pikkasen avoa. Tunnin verran oltiin kentällä, ihmeen hyvin sain ajan kulumaan ihan käynnissäkin. En ole ikinä malttanut kamalasti käyntityöskentelyyn keskittyä, vaan mielummin ravissa, tietysti joitain juttuja pitää tehdä myös käynnissä. Jos on jonkun syyn takia pitänyt vain kävellä niinkun tänään jäisen kentän vuoksi, olen lähtenyt maastoon. Nyt kuitenkin piti pysytellä kentällä odottelemassa kengittäjää ja hyvä niin. Taas tuli yllätettyä itsensä :) Huomenna reidet huutaa hoosiannaa mutta sekin on hyvä vaan!

Kengitys sujui etusten osalta kivasti, mutta takasia Vilson ei antanut laittaa. Se repii jalkansa irti niin voimakkaasti että on kaikkien kannalta parempi rauhoittaa se niiden laiton ajaksi. Odoteltiin reilu parikymmentä minsaa rauhotteen vaikutusta ja sitten Vilson nukahtikin melkein täysin, sööttejä noi otukset unessa :) Takasten laitto sujuikin sitten ihan ongelmitta nopeasti ja Vilson pääsi jatkamaan uniaan karsinaan. Seuraavan kerran pääsenkin tallille vasta ensiviikolla, joten palaillaan silloin!

Nukkuva poitsu

Pikku möhkäle ;D

Tän viikon ratsastelut

Perinteinen kelipäivitys tähän alkuun, täällä sataa räntää! Tosin nyt iltaa kohden näyttäis muuttuvan vesisateeksi. Lumi jäi hetkellisesti maahan, joten on jännän talvisen näköistä :) Onneksi vaihdettiin juuri eilen talvirenkaat kun katselin säätiedotuksia. Parempi ottaa varman päälle kun liukastella sitten suvikumeilla.

Tiistaina paistoi vielä ihanasti aurinko ja keli oli suhteellisen tyynikin. Mentiin tallikaverin kanssa maastoilemaan ja nauttimaan ihanasta säästä. Metsästäjät tulivat juuri poispäin kun olimme lähdössä maastoon joten uskalsimme mennä sinne suuntaan. Koiran haukuntaa tosin kuulimme vielä jostain kauempaa. 
Alkuun mentiin vain käyntiä kun tiet olivat kovia. Naatiskeltiin vaan :) Oli kiva nähdä taas uusia maisemia, ja nättiä oli. Joka nurkalla hevosia, taitaa ylöjärvi olla oikein hevoskunta. Vapise ypäjä! Tosin kyllä niitä talleja on paljon kangasalla ja lempäälässäkin päin. Kiva kun on mistä valita. Monella on hevoset omassa pihassakin. Itsekin siitä aina ajoittain haaveilen, mutta sitten iskee todellisuus. Mihin sitä sitten voisi ikinä lähteä ja kuinka kalliiksi kaikki sitten tulisi. Jonkinlainen pihatto olisi hieno, silloin ei niin minuutilleen tarvitsisi hevosista huolehtia, varsinkin jos olisi vapaa heinä. Ja tietysti sitten tarvitsisi olla ainakin kaksi hevosta... Jajajaja mitä vielä, eli jos nyt en lottomiljonääriksi tule, turha haaveillakaan :D

Takaisin lenkkiin, kävelimme siis alkuun pitkän matkan. Erään kuuluisuuden talon pihasta ryntäsikin jalkoihin haukkumaan koira! No tästähän Vilson riemastui oikein ja heitti valtavan pukin koiraa kohti. Onneksi ei osunut meinaan olisi ollut kyllä entinen koira se.. Hui! Ja onneksi Vilson heitti vain yhden noin ison pukin, muuten olisi ollut kyydissä pitelemistä. Noin iso hevonen kun tommosia caprioleja esittää, niin sillon mennään eikä meinata :D
Onneksi koira häipyi vähin äänin paikalta eikä enää takaisintullessa näkynyt missään.
Talon jälkeen käännyttiin pienemmälle tielle joka pieneni vielä metsäautotieksi. Sitten otettiinkin ensin ravia ja sitten laukkaa. Ja sitten mentiin! Ensimmäisen pätkän otin rauhallisemmin tunnustellakseni että Vilson antaa kiinni varmasti, mutta seuraavalla annoin Vilsonin mennä ihan miten itse halusi. Ja sehän halusi! 
Aivan mahtava fiilis isolla hevosella mennä niin lujaa kun kintuista lähtee! Ja pelkäämättä sekoiluja kuten pukkeja tai ryöstämistä. Mentiin aina pätkä laukkaa ja sitten pätkä käyntiä ja taas laukkaa. Tämäkin oli hyvä asia kontrollin kannalta. Tie päättyi kääntöpaikkaan ja otettiin vähän pitempi pätkä käyntiä takaisinpäin, että hevoset tasasivat hengitystä. 
Takaisinpäin otettiin vielä pari laukkavetoa. Tunsin jo että Vilson meni neliä kun laukan tahti muuttui! Eli lujaa mentiin. Pidin pientä eroa edellämeijään niin ei saatu kiviä naamalle. 
Aivan mahtava fiilis jäi tosta! Tuli ihan mieleen kun ruovedellä laukattiin Tuukan maastotunneilla aivan hanaa. Tuukka vain huusi, että nyt mennään ja sitten mentiin :D Kamun kanssa on menty lujaa, mutta pukittelu on vähän hillinnyt menemistä. Nyt taas alan muistamaan mitä ihanaa laukkaamisessa on :)

Hevoset olivat vähän täpinöissään laukkojen jälkeen, mutta kun pysähdyin potkimaan kakkoja tiensivuun molemmat rauhottuivat ja matka jatkui taas normaaliin tapaan rauhallista käyntiä. Siis jatkui heti kun pääsin takaisin selkään! Olen mennyt Vilsonille joka kerta korokkeelta selkään ja nyt kun pitikin ilman päästä niin joo-o morjens. Jalustin roikkuu jossain mun rinnan korkeudella... Jalan sain siihen nostettua, mutta muutaman yrityksen jälkeen ihan turha toivo päästä selkään laskematta jalustinta. Ei vaan pääse! Kyllä ennen olen päässyt isojenkin hevosten selkään vaivatta. Pakko harjoitella kyllä, aika noloa jos ei selkään pääse :D Laskin siis jalustinta muutaman reijän ja sitten ei ollut ongelmaa.
Takaisin käveltiin rauhallisesti ja ihaltiin taas maisemia ja juteltiin mukavia. Ihana lenkki kaikinpuolin. Matkaa tuli noin 15km ja aikaa meni 2 tuntia kun jouduttiin kovien pohjien takia kävelemään suurin osa. 

Tänään sitten räntäsateesta huolimatta päätin mennä kentälle, kun edellinen kerta meni niin huonosti. Otin alkuun ihan rauhallisesti vähän tutkaillen tuleeko tilsoja ja onko kenttä kovin upottava tai liukas. Harjoteltiin suoruutta lävistäjillä. Suoraan ratsastaminen on kyllä kanssa vaikeaa. Nyt näin hyvin lumesta miten meni ja aika kivasti Vilson pysyi suoralla linjalla. Välillä pientä kiemurtelua mutta yritin itse istua mahdollisimman rauhassa ja keskellä ja korjata heti jos punkee etu tai takapäätä johonkin suuntaan. Sitten otin paljon erikokoisia ympyröitä, ihan rauhassa yritin keskittyä asetukseen ja rungon taipumiseen. Vilson oli aika hitaalla päällä, mutta silti vastasi kivasti pohkeisiin, joten en lähtenyt vaatimaan kovasti vauhtia vaan keskityttiin enemmän tarkkuuteen. Muutenkin nyt oli haussa onnistumisia eikä "vääntöä".
Ravien jälkeen otin väistöjä käynnissä molempiin suuntiin. Tässä onglemana on oma asento, vaikka kuinka yritän niin väännyn selässä ihme mutkalle ja könötän siellä miten sattuu. Omasta venkoilusta huolimatta Vilson väisti ihan siististi kumpaankin suuntaan. Käännyin päädystä uran sisäpuolelle ja väistätin siitä loivasti uralle, uralla nostin ravin ja menin pääty-ympyrän, suoralla temponlisäyksen ja päädyssä takaisin käyntiin ja sama uudestaan. Kun käynnissä oli menty muutama kerta otin väistöt ravissa samaan tapaan. Ravissa meni ehkä hitusen paremmin, en ehkä ehdi itse venkoilla selässä niin paljon kun ravissa väistö menee nopeammin :D

Väistöjen jälkeen otin vielä laukkaa muutamia nostoja molempiin suuntiin. Ensin sain protestipukin, mutta sitten laukat nousivat kivasti ja pysyivät ihan ok yllä. Laukattiin suorat urat ja aina toinen pääty erittäin loivaa kaarta kentän kunnon vuoksi. Kivasti meni sekin!
Loppuun vielä ravissa muutama ympyrä ja siinäpä se. Meni siis ihan erilailla kun viimeksi, olin itsekin nyt keskittyneempi ja varsinkin omaan asentoon pyrin keskittymään kunnolla. Kyllä reidet ja lonkat huutaa armoa kun Tommosen pyödän päällä yrittää saada pohkeen oikealle kohdalleen ja pysymään siellä :D

Oltiin molemmat taas läpimärkiä ja Vilson saikin jäädä sisälle loimitettuna mutustelemaan heiniä. Oli oikein tyytyväisen oloinen ja minä myös! Jee jee :)

Välillä hyvin ja välillä huonosti...

Olen nukkunut viimeiset päivät todella huonosti ja viime yönäkin unta sain vain nelisen tuntia, ajatus siis ei juokse tällä hetkellä ollenkaan, valittelut siis kököstä tekstistä. Päätin kuitenkin nyt tehdä ainakin jonkinlaisen postauksen edellisistä ratsastuskerroista ennen kun unohdan kaiken.

Vilson aina yhtä innokkaana lähtemään töihin! XD

Viime perjantaina menin kentällä. Talutin alkukäynnit, sillä Vilson on edes hieman reippaampi niin ja ei se lisäliikunta itsellekään ikinä haittaa tee. Taluttelin kymmenisen minuuttia jonka jälkeen selästä otin vain muutaman minuutin kontrollia käynnissä ja aloitin tiivistahtisen ravityöskentelyn. Vilson tuntui oikein mukavalta ja liikkui jopa ihan omalla moottorillaan paikoitellen. Suoraa uraa ei juurikaan menty vaan erilaisia kaarevia uria ja paljon ympyröitä. En myöskään mennyt samaan kierrokseen putkeen kuin pari kiekkaa kerralla maksimissaan. Taivuttelu oli siis päivän sana. 
Alkuun Vilson viskeli päätään jonkin verran, mutta kun tehtäviä alkoi tulla niin tiiviiseen tahtiin taisi viskely unohtua jo senkin vuoksi. Välikäyntiä otin vain kierroksen verran ja sitten taas mentiin ravilla. Kolmikaarinen kiemuraura sujui ihan mallikkaasti ja Vilson alkoi pehmetä kyljistään, taipui, asettui ja vastasi pohkeeseen.
Työskenneltiin noin puoli tuntia erittäin tiiviisti ja lopetin kun kaikki meni oikein hienosti. Kävelytin taas loppukäynnit maastakäsin.

Eilen, tiistaina oltiin kaverini kanssa tallilla ja hän ulkoilutti koiraani ja me käveltiin Vilsonin kanssa perässä. He olivatkin oikein hyvä vetoapu yksinään niin hitaalle Vilsonille. Aina vaan kun he pysähtyivät, Vilsonkin pysähtyi :D Vettä satoi kaatamalla ja liikennettä oli paljon, mutta Vilson oli ihan siivosti koko lenkin. Kaikki oltiinkin sitten kun uitettuja koiria.

Uitetut koirat

Tänään olin taas kentällä, VIRHE! :D Kenttä oli lillua ja toisessa päässä iso lätäkkö. Pohja meni myöskin hieman kuopille ja Vilson välillä kompuroi omiin jälkiinsä. Tänään ei mennyt mikään hyvin, en tiedä inhoaako Vilson sadetta vai märkää kenttää, vai oliko tänään muutenvaan jukuripäivä. Alkuun mentiin käyntiä vartin verran ja kun nostin ensimmäisen ravin, sain kaksi eri pukkisarjaa. Vilsonin pukit ovat siis todella nössöjä ja sen saa komentamalla lopettamaan, mutta tänään tosiaan oli pukkeja enemmän kun yleensä. Kaikesta huolimatta päästiin ravailemaan. Menin lähinnä vain isoja ympyröitä ja kahdeksikkoa, sekä vähän temponlisäyksiä pitkillä sivuilla. Silti tuntui ettei Vilsonia nyt vaan huvittanut. Todella pieniä hyviäkin hetkiä oli, mutta kyllä se suurimmaksi osaksi oli "taistelua". Ravityöskentelyn jälkeen yritin vielä tehdä voltteja ihan käynnissä kentän kunnon vuoksi, mutta ei niistä tullut mitään. Vilson laahusti juuri ja juuri jalkojaan nostellen eikä kuunnellut pohkeita yhtään eikä taipunut mihinkään. Puski vain lapa edellä. Tähän ei tietysti oma väsymystila kauheasti auttanut... En jaksanut keskittyä vaan otin vielä ravia sen verran että sain Vilsonin jotenkin avuille ja päätin lopettaa. En katsonut kelloa, mutta ei me ihan tuntia taidettu mennä.

Oli tässä päivässä hyvääkin. Vilson oli oikein enkeli karsinassa kuntoon laittaessa ja tuntui nauttivan harjauksesta ja rapsuttelusta ja "seurustelusta". Välillä se ei oikein harjauksesta niin välitä ja näyttää hapanta naamaa. Toisin oli tänään. Oikein söötti otus kaikesta huolimatta! <3
Seuraavalla kerralla kun olen väsynyt, täytyy muistaa ettei kentälle ainakaan ole mitään asiaa, vaan suoraan maastoon löntystelemään niin säästyy molemmat ressiltä :)

Ohessa kuvia tiistailta, vihdoin, kuvia!! :D

Siellä olis ruohoo!! 

Maastoilua

Eikä vieläkään kuvia! Torstaina unohdin koko kameran ja tänään kamera jäi eteisen pöydälle.. Huoh, ehkä perjantaina sitten, kun menen seuraavan kerran :)

Viime torstaina oli tosi kurja keli, satoi ja tuuli, mutta eikun sadevaatetta niskaan vaan ja baanalle! Menin yksinäni lenkin läheiselle radio?mastolle ja takaisin. Vilson oli ihan kiltisti, vaikka oli paljon liikennettä. Ainoastaan isoja rekkoja se vähän katseli, mutta kun väistettiin niitä ristetyksiin niin ei ollut mitään ongelmaa. Yksi rekka meni vierestäkin eikä Vilson siltikään mitään temppuillut.

Tänään olin toisen tallilaisen kanssa yhdessä maastossa, hän näytti yhden reitin. Noin 6km ja aikaa meni reilu tunti kun mentiin lisäksi maston mäki, eikä päästy ravailemaan kun tiet on niin kovia :/
Tällä kertaa Vilson ei tullut laitumelta vastaan vaan jouduin hakemaan sen perältä asti. Tuntui melkein että se ei edes huomannut mua ennenkun olin ihan lähellä, vislailuista ja huuteluista huolimatta. Vilsonin tarhakaveri kyllä huomasi ja seurasi liimattuna koko matkan. Juu oli mulla leipää! :D
No, heppa laitsalta, harjailua, kamat niskaan ja baanalle! Suunnattiin alkuun mastolle, jonne johtaa pitkä jyrkkä mäki. Ensin mentiin ravia, mutta Vilson halusi itse laukata niin annoin, ja sehän lähti! Olin aika yllättynyt kuinka reipasta kyytiä se osaa halutessaan mennä. Silti se otti heti raville kun pyysin, eikä yrittänyt mitään pukitteluja tai kikkailuja. Oli ihanaa! Kyllä sitä osaa aina arvostaa vauhdissakin käyttäytyviä hevosia, kun monta vuotta itse sai kylmää kyytiä Kamulta. Kamu ei ikinä ryöstänyt, mutta se todellakin sitten pukitteli. Ja paljon. Maastossa sillä laukkaaminen oli aika jännittävää, ravilla oli turvallisempaa vaikka pukkeja silloinkin lenteli.
Laukan jälkeen Vilson oli ihan tohkeissaan ja päristeli ja käveli tosi reippaasti. Muutenkin kävelytahti oli tänään pikkasen erilaista kun yksin sen kanssa mennessä :D

Lenkistä nyt ei muuten kamalasti kerrottavaa ole, kun tosiaan ei pystytty ravaamaan kun yksi lyhyt pätkä tien kovuuden takia. Kiva oli kuitenkin katsella uusia maisemia ja seura oli mukavaa, juttua riitti :) 
Kun ei päästy ravailemaan, tuli kyllä aika viileä. Paksummat hanskat ainakin olis pitänyt jo olla ja villasukat! Mulla ei ollut edes vielä mitään housujen alla, mutta pitää ainakin maastolenkeille alkaa sitäkin harkitsemaan. Polvet ja reidet kiittää :)

Perjantaina sitten taas uusi kerta ja silloin menen kentälle kokeilemaan meneekö huonommin vai paremmin. Suunnittelen jo tässä mitä tehtäviä tekisin :)

Son syssy ny!

Syksy nyt sitten iski päälle oikein kunnolla. Tuntuu todella kylmältä ja kalsealta kun oli niin pitkään tosi lämmintä ja kivaa keliä. Nyt täälläpäin satelee vähän väliä tai jos ei sada niin tulee ikävästi. No tää on tätä täällä suomen maassa ja onneksi on vaatteet keksitty ;) Kakluunikin on lämmennyt lähes päivittäin, uudessa asunnossa kun sellainen ihanuus löytyy niin tottakai täytyy käyttää.

Noh, asiaan. Olin tänään ensimmäistä kertaa "kunnolla" ratsastamassa Vilsonia. Oli erittäin outoa ottaa vain yksi boksi kun on tottunut tekemään sitten kerralla sen kymmenen :) Liikuttajan hommiin kuuluu siis boksin siivous ja ruokien laitto ja se on mielestäni kivaa niin teen mielelläni ja vähän alkulämmittelyä  itsellekin, vaikken siihen muutamaa minuuttia enempää saa millään kulumaan.
Vilson oli laitumen takalaidalla, mutta kun kävelin kohti ja huutelin niin sieltähän se ravilla tuli luokse :) Kuntoonlaittokin sujui ongelmitta, onhan Vilson erittäin kiltti kaikinpuolin.

Mietin aluksi pellolle menoa, mutta kun on sadellut niin en viitsinyt mennä kokeilemaan pohjaa, vaan menin suoraan kentälle. Kävelin reilut alkukäynnit ja aloin pikkuhiljaa tekemään ympyröitä ja loivia kiemurauria, käynti-seis-käynti siirtymisiä ja kokeilin peruutuksiakin. Kun nostin ensimmäisen ravin, sainkin pari pikkupukkia :D  Nauratti vaan moinen yritys kun peppu nousi ehkä 10cm, Kamun kanssa kun tottui aikamoisiin rodeoihin, eli pohkeet vaan kylkiin ja nyt liikutaan perskele eikä pelleillä. Vilson nostikin ihan reippaan ravin ja olin aika yllättynyt, kun viime kerralla ravi oli todella tahmeaa alkuun.
Mihinkään se ei ensimmäiseen pariinkymmeneen minuuttiin taipunut, mutta pikkuhiljaa sain erilaisten tehtävien kautta sisäpohkeen läpi ja ratsastus alkoi sujua harmoonisemmin. Tein käynti-ravi siirtymisiä jossa kävelin lyhyet sivut ja tein lyhyen sivun keskellä voltin tai kaksi ja nostin ravin taas pitkällä sivulla ja tein keskiympyrän tai pari riippuen menikö hyvin vai huonosti. Tämä tehtävä sujui ihan mukavasti ja siirtymiset olivat ihan kivan energisiä, ei tarvinnut puskea eteen. Lähinnä kaarevilla urilla enemmänkin se eteenpäinpyrkimys katoaa täysin.
Hiki tuli kyllä ja otinkin sitten vielä pari kierrosta käyntiä ennenkun kokeilin laukkaa. Laukat nousivat oikein kivasti, mutta niissäkin eteenpäinpyrkimys se ongelma ja myös kentän koko suhteessa hevosen kokoon :D Sain kuitenkin kokeiltua miltä se laukkaaminen nyt tuntuukaan :)
Loppuun otin vielä ravia vähän kahdeksikolla ja taivuttelin molempiin suuntiin, otin myös ihan loppuun eteen-alas ravia ja tietysti loppukäynnit.

Tuuli ja kylmyys unohtui heti alkutunnista, vettäkin sateli välillä, muttei sekään haitannut kun oli vaan taas niin ihanaa päästä ratsastamaan! :)
Unohdin ottaa kameran tallille, mutta torstaina olen menossa taas eli kuvia luvassa silloin. Jos vaikka pääsisin sitten maastoihin tutustumaan. 

Vuokraheppa

Tässä tosiaan kevät ja kesä hurahti ohi ihan hetkessä. Koko ajan olen välillä miettinyt ratsastamaan menoa, mutta se on vaan jäänyt ja jäänyt.. Nyt kuitenkin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja oikeasti tehdä asialle jotain. Liikutettavia mulla edelleen olisi nää vanhat tutut tässäkin blogissa mainitut suokit, mutta ne asuvat täysin toisella puolella kaupunkia nykyään. Muutin siis toukokuussa erilleen exän kanssa ja löysin todella kivan asunnon läheltä vanhoja kotikulmia. Viihdyn täällä hyvin, mutta tosiaan tuonne talleille on täältä 35km suuntaansa :/ Sen vuoksi halusin löytää vuokrahevosen vähän lähempää.

Ajattelin, että sopivan hevosen löytymisessä kestäisi kauan, kun olen lueskellut ht.netistä topikkeja vuokraajan/vuokrahevosen löytymisen vaikeudesta. Kuitenkin ilmoituksen laitoin jälkeen taisi jo seuraavana päivänä tulla muutama mielenkiintoinen sähköposti ja kivoimmalta tuntuvaa hevosta pääsin katsomaan siis eilen, alle viikko ilmoituksen laiton jälkeen. Aikaisemminkin olisin voinut mennä, mutta teloin puuhommissa sormeni viime viikolla ja se tarvitsi hieman parantumisaikaa. Nyt se on ihan suht ok vaikka sormenpäätä en vieläkään pysty käyttämään ja kynsi varmasti lähtee irti :P

Tämä hevonen Vilson, asustelee noin 10km päässä kotoani kivalla pienehköllä tallilla, jossa on kaikki mukvauudet mitä tarvitsen. Eli valaistu kenttä, maastoja, peltoja ratsasteluun, sisä wc, pesari jne.. 10km on sellainen matka jonka ajaa nopeasti eikä bensaakaan juuri kulu. 
Vilson itse on iso, 175cm korkea 8v pv-ruuna. Luonteeltaan todella kiltti ja leppoisa kaveri. Erittäin hidas lämpiämään ja muutenkin hidas liikkeiltään. Aivan siis eri maata Kamun kanssa :) 
En kaipaa enää samanlaisia haasteita kun ennen, mutta tahdon että hevosessa on jotain minkä asian kanssa tehdä töitä ja tällä kertaa se on eteenpäinpyrkimys. Ja oon todella innoissani tästä! En olis ikinä ajatellut että olisin innoissani ratsastamassa hidasta hevosta, mutta näin sitä vaan aika muuttaa ihmistä :) Ratsastustunneilla aina inhosin jos sain jonkun laiskan pollen, kun en vaan yksinkertaisesti osannut niitä ratsastaa! Nyt kun tahdon taas hioa omaa ratsastustani ja keskittyä siihen, enkä hevosen koulutukseen (tai lähinnä sekoilujen minimointiin) niin tästä on hyvä alkaa, opettele ratsastamaan hidasta hevosta. Taitaa olla jopa vaikeampi juttu kun kiireisen ratsastus tai ainakin olen tämmöstä kuullut ja kyllähän sen käytännössäkin huomaa.

Eilinen ratsastus meni.. No meni miten meni, siitä nyt ei kauheasti ole kerrottavaa.
Jännitin kamalasti selkään menoa ja aluksi olin todella varovainen kaikkien apujen ja varsinkin käden käytön kanssa. Vilson tietysti onnessaan vaan löntysteli ympäri kenttää kun ei muutakaan ratsastaja osannut pyytää :D Olin ihan hukassa alkuun, mutta pikkuhiljaa aloin taas saada tatsia hommaan. Menin 99% käyntiä ja otin ravia vaan lähinnä kokeilumielessä. Laukata en vielä tohjennut kun sormikin alkoi kipuilemaan puolessa välissä. Vilson teki mitä pyydettiin ja oli ihan mallikelpoisesti, vielä kun ratsastaja oppis pyytämään niin hyvä tulee. Omistajalta saatiin kuitenkin kehuja, ettei homma ihan täysin epätoivoiselta näyttänyt kun Vilson kuitenkin liikkui eteenpäin, eikä esim jämähtänyt keskelle kenttää mitä se on kuulemma jollekin tehnyt XD

Mutta tästä on kiva jatkaa! Odotan jo todella innoissani seuraavaa kertaa :)

Täällä taas!

Eli back in business!

Olin tänään ratsastamassa ekaa kertaa varmaan puoleen vuoteen ja oli ihan mahtavaa!
Kävin siis kokeilemassa uutta vuokrahevosta, jota alan nyt liikuttelemaan 1-2 kertaa viikossa. Menin pääasiassa vaan käyntiä kentällä, mutta kokeilin vähän raviakin ja loppuviimeksi alkoi jo pikkasen palaset loksahteleen kohdalleen, eli odotan jo innolla seuraavia ratsastuskertoja :) 

Alan myös taas tekemään Mantelilla tallia tarpeen mukaan tässä piakkoin, eli tulee sitten varmaan myös Mantelin hepoilla taas ratsasteltua.

Ajattelin aloittaa kirjoittelemaan heppatouhuista tai miksen vähän muustakin tänne, eli päivityksiä alkaa tähänkin blogiin ropisemaan pikkuhiljaa enempi ja tottakaki taas ulkoasun fiksailua tulossa, älkää siis ihemetelkö jos on jotain outoa sivun ulkoasussa välillä :D

Saattaa olla että kirjoittelen pidemmän postauksen vielä tänään jos nyt oikein innostun.

Jääkäähän siis kuulolle kaikkea on tulossa!

Kuulumisia

Enpäs taas ole hetkeen kirjoitellut. Blogin ulkoasu masentaa, pitää katsoa josko viikonloppuna saisin muokkailtua sen sellaiseksi kun tahdon, enkä vaan hutaista jotain kasaan niinkun tähän asti :D

Harjoittelu tallilla lähenee loppuuan ja vähän harmittaa. Olen jopa alkanut meittimään pitäisikö sittenkin harkita tän tekemistä ihan elääkseen kun aina vaan joku mut takaisin talikon varteen kiskoo. Noh katsellaan... Ainakin tässä nykyisessä paikassa jatkan vuorojen tekemistä aina tarpeen mukaan.

Kuntokin on kasvanut ihan humisten. Alkuun huohotin kun tarhasin hevosia tarpoessani hangessa ja hiki valui kun lakaisin tallin käytävää. Nyt hommat sujuu ihan heittämällä. Kun on joku pohjakunto olemassa niin saa sitä helpommin nostettua kun jos joutuisi aloittamaan ihan nollasta. Kevään ja kaikkien laihdutusohjelmien sun muun kunnonkohotushöpinän innoittamana aion yrittää josko saisin itseni lenkkeilemään. Olen aina vihannut juoksemista vaikka muusta liikunnasta taas aina olen pitänyt. Nyt siis kokeilen jos pienten spurttien kautta saisin itseni hölkkäämään. Juokseminen tekisi kropalle ja elimistölle niin hyvää! Koirani Remus myös kaipaisi lievää kuntokuuria ja varsinkin laiharia joten siitäkin saan hyvän syyn reippailla :) Viikon päästä lähden viettämään talvilomaa mökille joka sijaitsee saaressa. Jäällä tulee siis varmasti reippailtua ja aion hiihtää niin paljon kun vaan jaksan. 
En siis varsinaisesti laihduta vaan haluan kohottaa kuntoani ja keksiä mielekkäämpää tekemistä kuin esim tässä istuminen ;)

Ratsastamassa en ole nyt kamalasti taas käynyt. Viime viikolla ratsastin vain kerran. Menin silloin Pyryllä maastolenkin toisen lähitien päähän tarkoituksena oli mennä siellä olevalle pellolle. Tuuli kuitenkin niin lujaa ettei avara pelto houkuttanut yhtään. Mentiin sitten metsäreittiä takaisin. Pyryllä oli koko lenkin kamala meno päällä ja se olisi varmaan mennyt laukalla metsässä hankalatkin kohdat jos olisin antanut. Nyt mentiin siis vain käyntiä kun polku on aika haastava ja ratsastajankin olisi kai tarkoitus pysyä kyydissä :D

Tänään menin taas Pyryllä ihan lyhyen maaston toisen lähitien päähän ja takaisin. Pyry oli niin rauhallinen ettei tosikaan. Hyvä kun eteenpäin kulki! Siitä rohkaistuneena kokeilin ottaa muutamia ravipätkiä. Ravaaminen ja hevosen pidättäminen oli kuitenkin vielä liian vaikeaa ilman satulaa tai edes jalustimia karvassa joten ravausyritykset jäivät aina muutamaan askeleeseen. Takaisinpäin tullessa päätin sitten taas kokeilla ravia ja muutaman askeleen jälkeen nostinkin laukan! Tai oikeastaan vain ajattelin että voisi vähän laukata kun ravaaminen on niin vaikeaa ja Pyry nosti laukan :)
Pyryn laukka on aivan superihanaa! Siellä pysyy selässä paljon paremmin kun ravissa ja ei tuntunut ollenkaan että olisin horjunut, päinvastoin olo oli oikein mukava. Pyry tosin sitten alkoi vähän kiihdyttämään eikä juuri pidätteistä välittänyt, mistä en tykännyt kun kotiinpäin mentiin ja polku on kuitenkin vain polku. Pyry kuitenkin tuntee lähimaastot ja hiljensikin sitten itse ennen isoa alamäkeä, on se aika veijarimuori! :D 
Loppumatkan se käveli taas kiltisti pitkin ohjin. Kuvasin menomatkalta lyhyen pätkän videota kun oli vain kännykkä mukana ja sillä ei saa minkäälaisia kuvia napsittua liikkeestä, nauttikaa!

Maastoilua

Ja edelleen suokeilla tietysti! :D

Keskiviikkona menin taas Tikarilla, tällä kertaa yksinäni pienen lenkin. Käytiin tien päässä olevalla pellolla ja siellä vähän ravailtiin uria myöden ja kahlailtiin syvemmässä hangessa ihan käynnissä. Aikaa meni 30-40 min, en taaskaan katsonut kelloa :D 

Torstaina olin hygieniapassikoulutuksessa ja testissä, joten en ollut tallilla ollenkaan. Läpi pääsin heittämällä, helppo testi :) 

Tänään tallille jo aamusta mukaan tulikin Heidi! Heidi on Kamun vanha hoitaja, emme olleetkaan nähneet sitten kamun lähdön joten olikin jo aika vaihtaa vähän kuulumisia. Ihana Heidi tuli siis avuksi aamutalliin ja olimmekin valmiita (muistaakseni) jo joskus kymmenen jälkeen. Heidi oli myös tehnyt meille ihanat eväät mukaan ja oli kiva saada vähän murua rinnan alle ennen ratsastamaan lähtöä.
Itse otin ratsuksi tällä kertaa Pyryn ja Heidi sai Tikarin. Pyryllä ei ole satulaa, mutta semmonen lampaankarvahässäkkä kyllä johon saa jalustimet kiinni. Jalustimien hihnat vaan jäi tosi pitkiksi kun kiinnityslenkit on karvassa niin alhaalla. Saatiin ne kuitenkin jotenkin kieputeltua pois tieltä. 
Kun pääsin selkään huomasin, että toinen jalustin olikin reilusti toista pidempi, en kuitenkaan enää jaksanut tulla alas ja purkamaan kieputteluja, vaan näillä mentiin :D
Karvassa oli aika mielenkiintosta istua, valuin koko ajan taakse ja jalat meni eteen. Liukkaat housut ei asiaa ainakaan auttaneet. Onneksi kuitenkin oli edes se karva, Pyryn selkäranka nimittäin tuntuu aika todella selvästi ja porautuikin karvasta huolimatta lenkin aikana pyllyvakooni niin, että tuntui että häntäluuni olisi siirtynyt sisäänpäin noin kymmenen senttiä :DD
Ihme kyllä selvisin lenkin loppuun asti ilman hiertymiä :)

Heidi ja Tikari

Tyylinäyte miten valuin selässä :D

Mentiin samaa metsäpolkua mitä Jennyn kanssa tiistainakin, mutta nyt jatkettiin huonomman kohdan ohi. Kun vaan meni rauhassa niin ei ollut ongelmia ja polku parani taas sen jälkeen. Sain tallinpitäjältä ohjeet kivaan lenkkiin ja melkeinpä vahingossa osuttiinkin sitten oikealle polulle ja päästiin juuri sille tielle mihin oli tarkoituskin :D Tietä pitkin mentiin hetken matkaa ja tultiin pikkasen isommalle tielle jossa otettiin sitten vähän ravia. Totesin, että karvan kanssa keventäminen on kamalaa ja epäsuhtaiset jalustimet ei asiaa ainakaan helpottaneet :D Jotenkin onnistuin kuitenkin kyydissä pysymään. Ison mäen kohdalla Pyry päätti että laukataan. Koska se laukkasi rauhallisesti ja laukassa olikin paljon helpompi istua kuin ravissa, niin laukattiin sitten mäki ylös asti. Oli oikein virkistävä laukkapätkä! :) 
Tietä jatkettiin käynnissä jonkin matkaa kunnes löysimme (tosin ensin soitettuani lisäohjeita) polun takaisin tallia kohti. Tämä polku olikin paljon lyhyempi reitti ja kiersimme huonon kohdan kokonaan. Tällä polulla tosin oli enemmän pujottelua ja Pyry ilmeisesti tajusi, että kotia kohti ollaan menossa joten vauhtikin kiihtyi ja hyvä kun mukana pysyin välillä kun Pyry pujotteli puiden ja oksien välissä :D

Pyryä ei paljon poseeraaminen olisi kiinnostanut :D

Lenkki oli tosi mukava, kesti varmaan reilun tunnin verran. Ei ollut liian kylmä ja seurakin oli mitä mukavinta taas kerran. Tätä lisää! Ehkä opin istumaan lampaankarvassakin joskus valumatta ;D

Nättejä maisemia saatiin taas ihailla ja aurinkokin näyttäytyi puiden takaa! :)

Lisää suokkeja + poni! :)

Tänään liikuttelin tallinpitäjän heppoja. Ensin juoksutin edellisistäkin postauksista tutun Taikan. Taika liikkuu juoksuttaessa vähän tahmeasti ja kentällä olleet heinät eivät ainakaan lisänneet liikeintoa, vaan heinätupsuja piti napsia vähän väliä. Juoksutin irtona tällä kertaa kun en löytänyt  liinaa. Mentiin käynti-ravi siirtymisiä. Ihan ok Taikakin kuitenkin meni vaikkei huomio niin mussa ollutkaan. 
Seuraavaksi otin samaiseen käsittelyyn 10v shettisruuna Prinssin. Prinssi on todella kiltti ja maailman söpöin poni! Tietysti sillä, kuten kaikilla muillakin shettiksillä, on aina pikkasen pilkettä silmäkulmassa ;) 
Prinssikin yritti alkuun mennä heti heinille, mutta kunnioitti raippaa huomattavasti enemmän kun Taika ja sainkin sen melkein heti hyvin kuulolle. Prinssi kipitti kiltisti ympyrällä ja teki hienoja käynti-ravi siirtymisiä. Loppuun otin vielä laukat molempiin suuntiin. On se vaan niin söpöä kun tommonen pallero viipottaa menemään! :)

Sitten otettiinkin isot hepat käyttöön ja lähdettiin Jennyn kanssa maastoon, Jenny Pyryllä ja mulla ensimmäistä kertaa Tikari! Tikari on aivan mahtava 17v suomenhevosruuna, entinen ravuri, nykyinen luottoratsu ja osaava koulussa. Omaa todella tasaiset askellajit ja on erittäin kiltti. Pyry taas isokokoinen, mahtavaturkkinen ja -jouhinen 21-vuotias suokkitamma, jolla on aina maastossa meno päällä ja johtaa joukkoa omilla tölttisekoitus askellajeillaan ;D

Käytiin ihan vaan käyntilenkki metsäpolulla, mentiin katsomaan uutta polkua jota pitkin pääsee kivasti pidemmille maastoreiteille. Hyvä polku ja pitää mennä uudestaankin paremmalla ajalla, nyt mentiin vain tutkimusmatkalle :) Kesällä varmasti tosi kiva myös! 
Tikari oli metsässä varmajalkainen, sen käynti keinutti enemmän sivuttaissuunnassa kun muut tähän asti kokeillut. Johtuu mahdollisesti siitä, että Tikari on le-ve-ä! Ihan työhevosesta menisi, ja muistaakseni sillä on nuorempana paljon rekeä sun muuta vedetty kärryjen lisäksi.

Mulla alkoi loppumatkasta palella sormet ihan järkyttävästi, tallilla oli tänään tosi kylmä kun puhaltimesta menovesi loppu ja olin vähän kylmissäni jo ennen lenkille lähtöäkin. Huomasin myös tänään, että mun toppakengät vetelee viimesiään ja hanskojakin just eilen illalla ompelin kun peukku tuli esiin :D Pitäis varmaan ostaa välillä uuttakin :D 
Kun tultiin takaisin tallin kohdalle, Jenny jatkoi vielä pienen lenkin Pyryn kanssa, mutta me jäätiin matkasta kun mulla oli niin kylmä.

Sain kohmeisillä sormilla napattua Tikarista pari kuvaa kun taas jäi kamera laukkuun, vaikka lenkille piti ottaa mukaan :( Jostain syystä taas mun kakkakamera otti tommosta rakeista kuvaa, yrittäkää kestää!

Tikari on leveä!

Voisitko lopettaa sen kameran räpläämisen ja riisua nää kamppeet niinkun nyt kiitos! :D

Suokkeilua!

Työt ovat sukuneet tallilla mukavasti, alkukankeuden jälkeen taas hommat muistunu hyvin mieleen ja on oikein mukavaa taas käyttää vähän lihaksiaan, varsinkin kun hommat on mukavia :) 

Lauantaina olin taas Leenan Vikkeä lainaamassa. Mentiin Leenan ja Patu suokin kanssa yhdessä ensin maastolenkki jossa hepat pääsivät verrytelemään lumessa tarpoessa. Sain myös omaan niskaan ihan kiitettävän määrän lunta! :D Mentiin metsälenkin kautta kentälle vähän ravailemaan. Voi apua, tällä kertaa tuntui että meni vielä huonommin jos mahdollista :D
Vikellä on todella isot pompottavat liikkeet jotka on kyllä näyttävät, mutta niissä istuminen onkin sitten eri juttu. Keventäessäkin ravi heittää oikein satulasta ylös ja saa tosissaan tehdä töitä että meno pysyisi vähänkin järkevänä ja pohkeet edes kylkien suunnalla :D
Mentiin ihan perusjuttuja tietenkin, ravailtiin ympyröitä ja kahdeksikkoa ja otin vähän väistöjäkin. Huomasin väistössä että istun ihan kiemurassa selässä! Painoavut ihan väärin ja toinen kylki lysyssä. Ei ihme ettei hevonenkaan oikein suorana pysynyt. Saatiin kuitenkin vähän loivaa väistöä tehtyä molempiin suuntiin käynnissä. Otin vielä loppuun vähän laukkaa. Laukannnosto olikin sitten todella haasteellinen juttu! Olen ihan täysin unohtanut miten sen laukka oikeasti pitäisi nostaa kun kolme vuotta olen yrittänyt saada Kamun nostamaan sen "miten vaan" ja samalla varomaan pukkeja ja kiihdytystä. Nyt kun ei tarvitse leikkiä rodeoratsastajaa vaan pitäisi istua syvällä satulassa, olen ihan hukassa. 
Vasemman laukan sain kuitenkin nousemaan ja laukattiin vähän kevyessä istunnassa. Viken laukka on ihan valtava! Oon niin tottunut siihen lämppärin maahansidottuun köpötykseen, että oikea laukka tuntuu jotenkin ihan eri askellajilta! Sen takia olinkin kevyessä istunnassa kun en alhaalla osannut olla ja Vikkekin on vasta nuori, en tahtonut toista kiusata. EN voinut tehdä selässä muuta kuin nauraa, niin hauskalta laukka tuntui ;D 
Oikeaa laukkaa en meinannut millään saada nousemaan ja taas kävi niin, että multa loppui kunto kesken! Kun yritin istua harjoitusravissa ja pitää itseni ja pohkeeni paikallaan, väsyin ihan lopullisesti ja laukannoston yrittäminen meni ihan pelleilyksi. Otin sitten puolen kierroksen huilin, sitten taas ravia ja sain kuin sainkin oikean laukan nousemaan vaikkakin vain muutamaksi askeleeksi, mutta silti. Erävoitto mulle! :D

Kentällä oltiin puolisen tuntia ja köpsöteltiin vähän nopeampaa reittiä takaisin. Ravailtiin muutama pätkä tiellä vielä lämmittelyksi. Yhteensä meillä meni 1,5h eli ihan kiva ratsastus taas jälleen viken kanssa. Sovittiin että mennään tunnille joku sunnuntai maneesille. Mietin vaan pitäiskö mun ottaa sinne Patu mielummin kun Vikke, sen liikkeet ei ole niin isot ja se on jo vanhempi ja osaavampi. Vikkekin ehkä tykkäis etten menis sinne taas heilumaan :D

Tänään oltiin sitten porukalla maastossa tuolla tallilla jossa olen nyt hommissa. Meitä oli yhteensä neljä ratsukkoa, kaksi suokkia ja kaksi lämppäriä niin ja kolme koiraa myös! Menin taas pikku Taikalla. Ensin mentiin metsäpolkulenkki jossa on paljon tekemistä hevosille. On ylitettäviä puunrunkoja, (Taika hyppäsi niistä ensimmäisen :), pujottelua puiden välissä, jyrkkiä ylä- ja alamäkiä ja vähän lumihangessa kahlaamistakin. Metsälenkki oli tosi kiva ja sieltä vielä käännyttiin pellolle jonne on traktorilla tehty uria joita myöden mennä. Laukattiin pellon mitta edestakaisin. Taika nosti ekan laukan pukin kautta. Se varmaan johtui siitä kun jäätiin muista jälkeen kun en ensin antanut sen ryöstää :D Kiltisti se muuten laukkasi ja hauskaa oli! taikan laukka ja liikkeet on onneksi vähän "siedettävämmät" kun Vikellä, tosin on se sitä 20cm pienempikin :D

Huomenna taas hommat jatkuu, kirjottelen kun olen taas päässyt ratsastelemaan ja yritän muistaa napsia kuviakin taas! 

Edit! Sainkin lainata ihanalta Jennyltä kuvaa tänpäiväiseltä lenkiltä postausta piristämään. Kiitos tuhannesti! 

Me ollaan toi punanen ja harmaa :)

Haaste

Tänään ensimmöinen päivä tallintekoa yksin. Aikaa meni oudossa paikassa jonkinverran ihmettelyyn ja turhaan ees taas ramppaamiseen. Otin kyllä tosi rauhassa kun kiirettä ei ole hommia tehdä ja jos hosun niin unohdan helposti jotain. Lihaksissä kyllä tuntuu jo, huomaa että joku on vaan löhönny perseellään melkeen koko viime vuoden :D Tänään en ratsastanu, huomenna on vapaa ja sitten meen taas pe ja la. Katsellaan josko sitten taas löytyisi ratsu alle :)

Kerta se on ensimmäinen tätäkin plaatua, eli sain Airalta haasteen :)

1. Mikä on ensimmäinen muistosi hevosista/hevosesta?
Tää onkin vaikea, koska mulla on ihan törkeen huono muisti :D Jotenkin luulen, että ensimmäinen läheinen kontakti hevoseen on tapahtunut Särkänniemen lasten eläintarhassa tai jossain sirkuksessa.

2. Mieluisin askellaji, miksi?
Hmmm, toisaalta pidän laukkaamisesta maastossa tai muutenvaan kovaa. Mutta laukan työstäminen ja siinä kunnolla istuminen taas on vaikeaa. Itselle ravissa on helpompi olla ja pystyn vaikuttamaan hevoseen paremmin. Kiitoravi on mielestäni myöskin kyydissä istuessa jännittävämpää ja kärryilta todella huimaa. Vastaan siis ravi.

3. Mikä on eksoottisin paikka, missä olet ratsastanut? Suositteletko?
En ole ratsastanut ulkomailla ikinä. Ehkä eksoottisin on issikkamaasto vaikkei paikka nyt varsinaisesti olekaan mutta onpahan nyt jotain mitä vastata :D En muista enää tallia ja suosittelen silti, hauskaa puuhaa :)

4. Missä näet itsesi 15.6.2018?
En oo ikinä osannut suunnitella tulevaisuutta sen tarkemmin, elän enemmän tilanteen mukaan. Mutta toivon että olisin oman talon terassilla katselemassa järvelle kylmä huurteinen kädessä ottamassa aurinkoa ja mies siinä vieressä, sauna lämpiämässä jne ;D

5. Kuka supersankari olisit mieluiten?
No en kyllä osaa tähän vastata, varmaan peräsmies ;D

6. Idolisi hevos/ratsastusmaailmassa?
Ihailen entisiä ratsastuksenopettajiani Tepa Sillantietä ja Tuukka Laitista, hienoja ihmisiä ja taitavia ratsastajia, Tuire Kaimiota myös ihailen, miten joku osaakin olla niin hyvä eläinten ja hevostenkouluttaja! Maailmantähdistä (tietysti) Kyra on ihan ykkönen! 

7. Pelkäätkö jotain eläinlajia, mitä ja miksi?
Käärmeistä en välitä, hämähäkkejä ja muita öttiäisiä inhoan. Käärmeissä pelkään puremaa ja hämähäkkien jalat.. yääh, sama oikeestaan muillakin ötököillä, saan slaagin jos tunnen että hyönteisen jalat koskee ihoon. Haita pelkään ihan sen takia että ne voi oikeasti tappaa/raadella ja mitään et voi tehdä.

8. Mikä on se hevostelun varuste, johon mielestäsi kannattaa erityisesti panostaa ja miksi (pl satula)?
Onko kengät varuste? Jos on niin hyvään kengitykseen ja/tai muuhun hevoselle sopivaan kavionhoitoon kannattaa panostaa. Jos toisen nyt sanon, niin hyvät kylmäyssuojat. Jalkojenhoitoon siis mun mielestä ihan ylipäänsä kannattaa panostaa ihan ennaltaehkäisevästikin.

9. Minkä varusteen kohdalla taas mielestäsi vähempikin taloudellinen panostaminen tuottaa ihan saman tuloksen?
Suitset, riimut, huovat, harjat, pintelit, perussuojat ym "krääsä" ja ratsastajan varusteet melko pitkälle.

10. Oletko enemmän rauhallinen ja kärsivällinen vai äkkipikainen ja kärsimätön? 
Tää on aika jännä juttu sinänsä, kun muuten ihmisenä oon aika äkkipikanen ja kärsimätön. Mutta hevosten kanssa oon tosi rauhallinen. Ehkä en siltikään kovin kärsivällinen sinänsä, mutta muutun vähän eri ihmiseksi hevosten kanssa touhutessa kun muuten. Laskee ainakin verenpainetta :D

11. Mikä on erikoisin hakusana, jolla blogiisi on löydetty?
Harmi kyllä ei oo mitään kauhean ihmeellisiä hakusanoja kun täällä ei juuri porukkaa taida käydä :D Ehkä jääkiekkoilijan lämpökerrasto oli erilaisin tosta joukosta.


Edit!! Unohdin haastaa!! Eli haastan Ansun ja Suvin :)

Tallihommissa taas!

Tänään oli ensimmäinen päivä harjottelussa kaverini tallilla. Olen siis tällä hetkellä työkkärin kurssilla jonka pitäisi auttaa etsimään työpaikkaa tai koulutuspaikka ym vähän opastaa eri asioissa. Kurssiin kuuluu myös työharjottelua 2kk. Olin ensin toisessa paikassa, mutta en viihtynyt siellä joten vaihdoin. Aion muutenkin jatkossa tehdä kyseisellä tallilla vuoroja kaverini avuksi ja liikutella hänen hevosiaan niin oli loogista mennä sinne myös harjotteluun.

Oli kyllä ihanaa taas yli vuoden tauon jälkeen avata aamulla tallin ovi ja kuulla ne hörinät ja haistaa hevosten tuoksu. Tätä oon niin kaivannut! Olin 2011 toukokuusta jouluun asti hommissa eräällä pikkutallilla jossa oli vaihdellen 3-6 hevosta, vastasin tallilla aika pitkälti suurimmasta osasta tallihommista ja opetin myös tallinpitäjän nuoria oreja. Sitä ennen olin tämän samaisen kaverini aikaisemmalla tallilla harjottelussa yli vuoden. Tallihommista on siis ihan kunnolla kokemusta ja tykkäänkin kovasti niitä tehdä. Kokeilin aikoinani myös ypäjällä opiskelua, paikka oli aivan mahtava, mutta silloin olin jo reilusti muita vanhempi eikä huoneiston jakaminen 7 teinitytön kanssa sopinut itselle ollenkaan. 

Tällä kaverini uusi talli on 10 paikkainen, hevosia tällä hetkellä 9. Alkuun oli taas hakemista karsinanputsauksessa niinkun aina tauon jälkeen, mutta muutaman boksin jälkeen alkoi jo sujumaan ja sitten ne loppuikin jo, kun tehtiin talli tänään yhdessä. Tallinteko on tuolla helppoa kun hevoset on kilttejä, ruokinta ja loimitus yksinkertaista ja kaikki on lähellä. Muutenkin uusi talli on tosi kiva, ihana hirsitalli! :)

Tallin siivouksen jälkeen liikutin tän nuoren suokkitamman josta aikasemmin jo puhuin. Taika on  ponikokoinen ja kimo, todella kiltti mussukka. Vaikka mulle tarhassa ensin persettä näyttikin, pitää seuraavalla kerralla varautua herkkujen kanssa ;)
Menin kentällä perusjuttuja, tai siis yritin! Tuntui etten osaa ratsastaa siis yhtään, ihan aloittelijafiilis. Yritin saada lähinnä tasaista menoa aikaiseksi, mutta jäätiin siitä kyllä nyt aika kauas. En osannut olla Taikan liikkeissä yhtään mukana, heiluin koko ajan puolelta toiselle ja kallisten kun moottoripyörällä ajaessa :D Oman ongelmansa toi Taikan pieni koko, tuntui ettei sillä ole kaulaa ollenkaan, melkein kun olisi kuolainrenkaista pitänyt kiinni :D Taika taisi huomata ahdinkoni ja välillä vähän pelleili oikomalla kulmia tai siirtymällä käyntiin. Enkä kyllä syytä, ihan oli nyt kyllä kuskissa vika. Sain jotenkin räpellettyä askellajit läpi ja Taikan edes ravaamaan suht ok pyöreänä nokka menosuuntaan joten siihen oli hyvä tällä kertaa lopettaa. Käytiin vielä metsätiellä loppukäynnit ja otettiin me vähän raviakin kun Taika olisi mielummin hamuillut kuusenhavuja suuhunsa kun kävellyt eteenpäin ;)

Tiesin kyllä, että ratsastustaidot on Kamun aikana päässeet aika pahasti ruostumaan. Sen kanssa kun ei normaalia ratsastusta juuri tullut mentyä eikä kamalasti kentälläkään pyöritty. Nyt on siis aika taas toden teolla keskittyä omaan ratsastamiseen ja siinä onkin aikalailla tekemistä, että saan itseni takaisin heA tasolle! :D
Nyt vaan ratsastan mahdollisimman paljon ja erilaisia hevosia, sekä menen myös tunneille heti kun mahdollista. Onneksi kaikkeen siihen on nyt mahdollisuus. 

Mr X, ruoveden ratsutalli, 2010

Ratsastushistoriani osa 1

Ajattelin nyt kirjotella vähän erilaisia postauksia kun blogi keskittyy enemmän itseeni, eikä tiettyyn hevoseen. Vanhoja kuvia on vähän nihkeästi tarjolla, mutta jotain nyt sentään niin vähän saa kuvaa miltä se meno on näyttänyt kun olin pieni :)

Olen ollut hevosista kiinnostunut niin kauan kun muistan. Tottakai olen tykännyt kaikista eläimistä, mutta hevosissa on heti joku kolahtanut. Hevoshulluja ja Villivarsoja sekä hevoskirjallisuutta tuli kulutettua ahkerasti. Ehdottomia lemppareita olivat Merja Jalon Nummelan Ponitalli sarja ja hevoshulluissa ilmestyneet Lena Furbergin sarjakuvat. Ihailin näiden tarinoiden hahmoja jotka aina taltuttivat siitä villistä huonosti kohdellusta oriista ratsun itselleen :) Lena Furbergin piirustukset myös inspiroivat itseäni piirtämään ja olinkin kova piirtelemään hevosia nuorempana.

Monen tamperelaisen lapsen ensimmäinen ratsastuskokemus, särkänniemessä tietenkin! :) Vuosi  -90-91

90-luvun alkua särkänniemestä.

Asuinpaikkamme lähin talli oli aika kaukana, mutta sinne piti silti päästä. Pyöräilin usein hevosia katsomaan ja tunteja seuraamaan Jutan tallille ylöjärvelle. Tunnistin kaikki tuntihevoset nimeltä ja joitain yksityisiä ihailin sitten vähän kauempaa. Juttiksella oli hoitajasysteeminä ykkös kakkos ja kolmoshoitajat. Pääsin ystäväni kanssa hoitelemaan aina välillä hevosia tai poneja joita muut eivät niin innokkaita olleet hoitelemaan. Kun emme olleet tuntilaisia tai vakikävijöitä niin hoitsuakin oli vaikea saada. 
Ihan huippuhetkiä oli kun pääsi hevosta syöttämään tallin taakse nurmikolle tai harjailemaan hoitopaikalle tallin eteen.

Toinen talli missä kävin oli Ahlmannin yksityistalli. Ystäväperheemme asui tällöin nekalassa ja heillä oli samanikäinen tytär kun minä. Olimme tietysti hyviä ystäviä ja aina heillä vieraillessamme kävimme Ahlmannilla katselemassa heppoja ja kyselemässä saako jotain tehdä. Myöhemmin tämä tyttö sai hoitohevosia ahlmannilta ja myöhemmin sitten jopa oman ponin! :)

Jutan tallilla oli aika "villi" meininki siihen aikaan ja itseni ja ystäväni mielestä ei tuntiponeja kohdeltu niin hyvin kun olisi voinut, tilat eivät olleet parhaat ja tuntien laatu vähän sitä sun tätä. Emme siis halunneet aloittaa siellä tuntiratsastusta vaikka se olisi meille lähin talli ollutkin.
Talleista tiedon löytäminen oli silloin vielä vaikeampaa, enkä muista mitä kautta löysimme nokialta Viholan ratsastuskoulun jossa päätimme sitten vihdoin aloittaa ratsastusuramme.

Vihola on kiva melko iso paikka, jossa on pieni maneesi ja kaksi tai kolme ratsastuskenttää ja kaksi eri tallirakennusta. Tallinpitäjä Carina Roehr oli pienten tyttöjen mielestä vähän pelottava, mutta reilu nainen. Aloitimme Kristan (sukunimi unohdettu) pitämän alkeiskurssin muistaakseni vuonna 1996. En ole ihan varma oliko syksyä vai kevättä.
Viholassa ratsastettiin erikseen poni- ja hevosryhmissä. Me tietenkin oltiin ponituntilaisia. Pian saatiin Viholasta myös omat hoitohepat. Itse hoidin angloarabitamma Bazernaja SOVia "Mimiä" ja kaverini suokkitamma Vaulaa. Talli oli niin kaukana, ettemme voineet hoidella kuin samana päivänä kun ratsastustuntimme oli. Vakihoitsuja ennen hoitelimme aina tarpeen mukaan ainakin shettisruuna Jon-nathania.

Jon Nathan ja me

Viholassa oli mukavaa aloittaa ratsastus, ryhmässämme oli vain kolme ratsastajaa suurimman osan ajasta, pääsimme myös heti maastoilemaan alkeiskurssilla. Tippumisia sattui silloin tällöin ja ponit eivät päässeet talvella maneesiin ollenkaan. Alkeiskurssi ja seuraavat jatkokurssit varmaan muokkasivatkin meistä sitkeitä ja reippaita, itsenäisesti moneen asiaan kykeneviä heppatyttöjä! 

Caro

Minä ja "Pluto" taustalla Mirka ja "Snipper" kuvassa myös opettajamme Krista

Mirka ja "Pluto"

Mirka ja Rölokke Sippernip "Snipper"

Minä ja Derrik T "Eppu"

Viholassa oltaisiin jatkettu edelleen, jos oltaisiin päästy maneesiin ratsastamaan. Talvisin jäätynyt kenttä kun ei aina ollut parhaassa kunnossa. Kuskejakin alkoi ajomatka hieman ottamaan päähän.. Niihin aikoihin äitini lämmitteli omaa ratsastusharrastustaan uudelleen kun hänen työpaikallaan alkoi toimimaan ratsastusjaosto, jonka kautta hän sai hieman alennusta ratsastustunneista tampereen ratsastusseuran tiloissa silloin toimineen Ruoveden Ratsutalli oy:n tunneista. Alennusta saivat myös perheenjäsenet, joten äitini alkoi suostuttelemaan meitä vaihtamaan niihamaan. 
Tästä enemmän historian seuraavassa osassa! :)


Kävin eilen vanhan kaverini uudella tallilla katsomassa paikkoja ja sovittiin, että alan tehdä hänelle tallivuoroja ja samalla liikuttamaan hevosia. Hänellä on neljä suokkia ja shettis! Hassua miten nyt olen siirtymässä vahvasti suokkiratsastajaksi vaikka en niistä ennen ole pahemmin välittänyt :D Aika oppia sekin taito ilmeisesti ja odotan jo innolla, että pääsen kokeilemaan hänen suokkitammaansa Taikaa, joka on nyt 5v myös ja olen sen kasvamista päässyt seuraamaan ihan pikkuvarsasta tähän päivään asti.