Haavanhoitoa

Tarkoituksena oli tänään mennä puomeja kentällä, mutta kun hain Kamua tarhasta huomasin että sen toinen etunen oli turvoksissa vuohisesta alaspäin. Pesin jalan ja löysin pienen haavan jalan sisäsivulta etupuolelta. Varmaan hokista tullut piehtaroidessa. Haava ei ollut onneksi paha eikä turvotuskaan. Päätin kuitenkin jättää puomit nyt väliin ja mennä kentälle juoksuttamaan, samalla voisin katsoa liikkeen.
Kamu oli ihan normaali liikuttaessa ja pukitteli aika paljon ja riehui normaaliin tapaan. Ainakaan ei etunen yhtään haitannut! Juoksuttelin käynti-ravi siirtymisiä välillä ihan muutama askel käyntiä ja taas ravi ja muutama askel ravia ja käynti. Kamu alkaa kivasti käyttämään siirtymisissä takaosaa ja huomaan oikein kun alkaa etupää nousemaan ja takapää tekee siirtymisissä työn. Koitin myös saada Kamua ravin sisällä hidastamaan ja nostamaan tempoa, hidastaminen sujui ihan hyvin, mutta aina meinasi tiputtaa käynnille, ihan hyvin kuitenkin kun tätä harjoitusta ei ole liinassa pelkillä ääniavuilla ikinä menty. Hidastelujen jälkeen kun pyysin lisämään askelta, nousikin sitten pukin kautta laukka. Kamu veteli varmaan 10 kierrosta ihan täysillä välillä ravia ja laukkaa. Tais kierrokset nousta tollasesta hissuttelusta :D
Toiseen kierrokseen meni ihan hyvin myös ja laukannostojakin pystyi jopa pyytämään ilman räjähtävää sekoilua :)

Heitin Kamulle fleececoolerin selkään ja lähdin taluttamaan lähilenkin loppuverkaksi. Tallilla oli jalasta jo hyvin turvotukset laskeneet. Päätin kuitenkin laittaa betadinehauteen siihen, ettei tulisi taas impparia niinkun viime syksynä. Kamulla ei yleensä normaalit haavat turvotusta aiheuta, joten toivotaan nyt että impparilta vältyttäisiin.

Kamu pesarissa paketti jalassa

Maastoilusta

Oltiin tänään maastolenkillä, mulla oli vähän hoppu ja yritin laittaa Kamun mahdollisimman nopeesti kuntoon, myös sen takia ettei pimee pääsis yllättään. Tein jonkinlaisen henkilökohtaisen ennätyksen ja oltiin lähtövalmiina noin 20minsassa. Mulla menee usein helposti tuntikin kun harjailen monella eri harjalla ja Kamu aika likanen. Haluan että missään ei ole kurahippuakaan. On myös hyvää alkulämmittelyä ratsastajalle ja varsikin kumisualla hinkkaamalla hevosenkin verenkiertoa vauhdittavaa. Varmistan huolellisella harjauksella myös, ettei ole haavoja, lämpöä tai aristusta missään päin kroppaa.
Jouhet pitää myös selvittää, kamalaa jos on purua hännässä tai tukka takussa! ;D
Tänään kuitenkin vetelin vain pölärillä selän, mahavyön kohdan ja pään, en laittanut muita suojia kuin putsit ja heijastimet eivät hierrä pörröisiä jalkoja.

Laitoin Kamulle ja itselleni melkein kaikki heijastimet mitä meillä on, eli Kamulle loimi, jalkaheijastimet, heijastinrintaremmi ja heijastava riimu. Itselläni kypäräheijastin ja heijastinliivi.
En tiennyt kuinka pitkän maastolenkin menisimme, ja Kamu on ollut aika pöllö maastossa tuolla uudessa paikassa kun en ole ehtinyt sitä kunnolla vielä uusiin maisemiin totuttaa. Sikamainen määrä ylimääräisiä vapaita, jotka kerryttävät sikamaisen määrän ylimääräistä energiaa ei ainakaan asiaa ole auttanut. Kamu on aina kyttäillyt maastossa, mulle tullessa se ei suostunut maastoilemaan kunnolla, vaan harrasti kaikenlaista temppuilua. Bravuurina sillä oli kyttäys, stoppailu, peruttaminen vaikka ojia myöden, pystyynhyppiminen ja takajalkojen kautta ympäri loikkaaminen ja sitten kotia kohti ryntääminen. 
Ollaan näiden vuosien aikana jo hyvin saatu maastoiltua ja joka paikkaan se on uskaltanut kiltisti mennä vaikka sitä on pelottanutkin. Nyt ongelmia on ilmentynyt jälleen. Eräs maastokertamme meni aika jännissä merkeissä kun hetken matkaa tallilta päästyämme Kamu aloitti kunnon sekoilun, peruutteli keskellä tietä ja ojia myöten ja aina eteenpäin pyytäessäni se pukitti ja yritti kääntyä takaisin kotiin.
Sain sen komentamalla äänellä ja vähän raippaa näyttämällä tottelemaan, vaikka raippaa se vihaakin ja osoittaa sen pukeilla myös. Pääsimme sitten lenkin kipittämällä puoleen väliin, mutta takaisinpäin käännyttyämme yritti Kamu ryöstää ja kun pidätin, se pukitti. Tulin lopulta alas selästä kun sain sen muutaman askeleen ensin kävelemään mun komennon alla. Talutin kotiin ja vielä loppusuorallakin Kamu yllättäen kääntyi takaa tulevan auton eteen. Ilmeisesti se ei sitä huomannut kun olimme vasemmassa laidassa ja Kamulla oikeassa silmässä huonompi näkö. Onneksi autoilijat täällä ohittavat kohteliaasti hidastaen joten autoilija ehti hyvin pysäyttämään ja sain pelästyneen konin takaisin tien reunaan. Kamuhan ei pelkää mitään autoja, rekkoja, traktoreita, mopoja, mönkijöitä jne. Ainoastaan ylimääräinen energia saa sen jotenkin säpsyksi. Olemme ohittaneet ilman ongelmia mm betoniauton n 50cm päästä ja se päästi jarruista ilmat juuri kohdalla.

Tänään sitten lähdin vähän kokeilemaan miltä jo muutamaan kertaan kuljettu reitti tuntuisi Kamun mielestä. Alkumatka meni mukavasti jopa ihan leppoisissa merkeissä ja Kamu asteli reippasti eteenpäin, eikä kyttäillyt turhia. Samassa kohdassa missä viimeksi sekoilu alkoi Kamu heitti 180 astetta ympäri ja rynnisti takaisinpäin. Olin valmiudessa joten sain sen pysähtymään PRUUU PRUUU SOOOOPRUUU hokien onneksi jo parin askeleen jälkeen. Käännyimme takaisin menosuuntaan ja mikäs se siellä, halkopinon päällä pikkasen joku pellin reuna heilahti tuulessa, OMG sekö se juttu tossa mutkassa nyt onkin, halkopino.. Kamala, pulleita lämppäreitä syövä halkopino!

Matka jatkui ja Kamu selkeästi hieman rauhottui kun sapelihammashalkopino jäi taakse, muutama pieni säpsähdys tuli, mutta etenimme ihan mukavaa tahtia, Kamu katseli maisemia pää pyörien ja korvat piikkisuorina höröllään. Muutama rauhottava pärinäkin tuli jo siinä vaiheessa. Ohitimme muutamia jänniä paikkoja ihan sujuvasti, mutta sitten Kamu sai sydärin. Puskasta lähti lentoon jotain talitinttejä muutama ja Kamu tipahti polvilleen! Siis se vaan jämähti paikalleen reippaasta käynnistä niin nanosekunnissa, että liikevoima vei etuset alta. Tähän en ollut niin varautunut, joten pelästyin vähän itsekin mihin hevosen etupää katosi :D Tilanteesta selvittiin kuitenkin ilman sen kummempia muuveja ja jatkettiin vielä hetken matkaa katsomaan minkälaista uutta maisemaa seuraavan mutkan takaa näkyisi.
Kotimatka sujui ihan kivasti, uskalsin jo antaa vähän enemmän ohjaa ja Kamukin päristeli onnessaan kun vihdoin oli turpa kohti turvallista kotitallia. Kaikki autot ohitettiin erimerkillisesti Kamumaisen tyynesti ja tuntuivat auringon laskiessakin edelleen hyvin näkevä meidät heijastin varusteltuina :)

Maasto meni kivasti, seuraavan kerran suunnitteilla maastoilua torstaille, josko päästäisiin ravailemaankin, kun on luvattu kosteampaa keliä ja tiet pehmenevät - jotain hyvää pitää keksiä huonostakin säästä :)

Kamu säpsynä helmikuussa 2012

odovotsidivikkodovo

Tittidii tyttydyy, just kotiuduin tallilta, pääsin vihdoin valosan aikaan ja kamerakin oli mukana :)
Harmi vaan kun ite saa otettua kuvia pelkästään seisovasta hevosesta, pitäis mennä Heidin kanssa taas samaan aikaan että voisi paparazzeilla kunnolla ja sais kuvia liikeestäkin!
Leikkasin vihdoin Kamun häntää lyhyemmäksi, en ole sitä viitsinyt niin tarkasti selvittää kun selvitysaine on loppu enkä muista ostaa sitä ikinä! Nyt kuitenkin kun oli hyvin aikaa selvittelin hännän harjaharjalla ja nipsasin ihan reippaasti lyhyemmäksi. Pysyy kurasta pois, vaikkei tarhoissa kun muutama senttiä mutaa ole niin silti se roiskuu häntään ja pakkasella jäätyy kivoiksi kökkäreiksi hännän päähän.

Pallero suoraan tarhasta

Ennen ratsastusta

No mutta, tänään perusjuttuja kentällä. Juoksutin alkuun, ajattelin että riehukoot siinä liinan päässä ne pukkienergiat ja olis mun kanssa sitten kilttinä ja kuuliaisena. 
Juoksutin varmaan kymmenisen minsaa reipasta ravia molempiin suuntiin. Menin sitten ite selkään ja aloin tekeen käyntityöskentelyä. Uus satula on tosi kiva istua, mutta oma istunta on ihan kamala! Mun jalat seilaa kylkiä pitkin varmaan kupeisiin asti, istun ihan kenollaan ja painoavut menee varmaan just päinvastoin kun pitäis. Kamukin on notkee kun rautakanki, todella tyylikästä menoa siis :D
Pitäis saada nyt rutiinia senverran tohon kenttämenoon että voisin alkaa keskittyyn taas omaan ratsastukseenkin eikä tarttis miettiä vaan koska hevonen on sinkoomassa maata kiertävälle radalle tai muuten venkoilee omiaan. Ei auta kun ryhdistäytyä ja jaksaa mennä siinä. Yritän, yritän..
Otin paljon voltteja, pysähdys-peruutus-käynti siirtymisiä, ratsastin kulmat tosi huolella. Kenttä on vähän huonona, ei ole märkä eikä jäässä, mutta muutama kohta on huomattavasti pehmeempi kun muualla ja niissä meinaa aina Kamulla tasapaino mennä ja tulee tahtirikkoja. 
Ravissa menin isoja ympyröitä paljon. Käynnissä tein vielä muutamat avot ja pohkeenväistöt. Avot meni tosi hyvin vasemmalle! Pohkeenväistö taas meni huonommin vasemmalle, hmm..
Aloin ravailemaan loppuraveja, käänsin ympyrälle ja Kamu veti ihan puskista megapukin! Se ei vetäny edes päätään alas, eikä näyttäny mitään varotusmerkkejä, vaan losautti capriole tyylisen pukin, niin että lensin suoraan etukautta alas. En ehtinyt edes tajuta mitä tapahtui!
Pyörähdin etukautta ympäri ja laskeudun melkein Kamun eteen, edelleen ohjat kädessä. Kamukin vaan stoppasi niille sijoilleen ja jäi hölmönä ihmettelemään mitä tapahtui.
Mihinkään ei onneksi sattunut, puistelin vähän hiekkoja itsestäni ja hyppäsin heti takaisin selkään ja tein sen ympyrän kunnolla mitä pitikin.
Tulin sitten alas ja juoksutin laukkaa muutamia kierroksia ja Kamu riekkui kun mikäkin heikkopää! Hienoa laukkaa tuli siinä välissä kyllä myös. 
Menin vielä takaisin selkään ja lähdettiin kävelemään loppukäynneiksi lähilenksa, siellä Kamu käyttäytyi tosi fiksusti. Josko alkais nyt tää pukittelu riittää, tää oli vasta kolmas kerta yli kolmen vuoden aikana kun Kamulta tipun, enkä siitä hommasta kauheasti välittäis...

Kamu hikosi jonkinverran ja pääsi fleecen alle kuivattelemaan kylmäpatjat jaloissaan.Ulos heitin sille fleecevuorellisen sadeloimen päälle, kun jäi osittain hieman kosteaksi.

Ennen liikutusta

Liikutuksen jälkeen

Uus satula!

Kävi ihan törkeen hyvä mäihä ja sain vaihdettua kiefferin päikseen wintecin uuteen 500 malliin! Satulat sopivat molempien hevosille joten eipä olisi paremmin voinut mennä :) 

Wintecissä on sisällä musta kaari. Viimeksi kun meillä oli wintecin satula (vanha wintec 100 koulumalli, itse muokattu niin että kaaria voi vaihtaa), oli siinä käytössä kaikista kapein eli keltainen kaari, joten epäilin että nytkin tarvitaan ainakin vihreä kaari. Mutta mitä vielä, Kamu on lihonut niin kamalasti, että musta oli sille ihan sopiva! Olin todella yllättynyt.. Ja ehkä vähän huolestuin :D
Mutta hienoa kuitenkin, että sillekin alkaa pikkuhiljaa liha tarttumaan muuallekin kun siihen mahan kohdalle.

Satulan sovitus oli helppoa, se asettui heti selkään oikealle kohdalle ja oli ilman vyötäkin todella vakaa. Toppaukset istuivat takaa hyvin selänmyötäisesti, eivätkä nousseet ilmaan vyö kireälläkään. Lavoille jäi hyvin tilaa, kokeilin nostamalla etusta ja tunnustelemalla ettei lavan pää jää puristuksiin. Myös säkätilaa sekä selkärangantilaa oli riittävästi. Olin ihan hurmiossa satulaa sovitellessa :D
Satulan mukana tuli 120cm vyö ja teki hieman tiukkaa saada se edes ensimmäisiin reikiin, lopulta sain sen kuitenkin toiselta puolelta toisiin reikiin ja toiselta kolmansiin selästä käsin. Pitää ehkä kuitenkin harkita 130cm vyön ostoa..


Menin kentälle sumun keskelle satulaa kokeilemaan, mentiin käynnissä ihan perusjuttuja ja vähän ravia molempiin suuntiin. Satula oli ratsastuksen jälkeenkin oikealla kohdallaan, eli ei luisu eteen. Siinä oli myös kivan tukeva istua, ja polvituet tuli itselle oikealle kohdalle, niidenkin paikkaa voi itse vähän säätää kun ovat tarralla kiinni. Tuli myös testattua miten pukeissa pysyy kyydissä kun Kamu kokeili heti kentälle päästyään että tarttisko nyt liikkua eteen ollenkaan vai käviskö esim ylöspäin! En edes ehtinyt satulavyötä kiristää, mutta silti satula pysyi paikallaan. 
Itse ratsastuksesta nyt ei ole kummempaa kerrottavaa kun mentiin vain noin 30min pääosin käyntiä. Paitsi että kivaa oli!

Vähän tulee ehkä kiefferiä ikävä, mutta toisaalta nyt on niin sopiva satula ettei ole mitään valittamista. Huomenna yritän ehtiä valoisan aikaan maastoon kokeilemaan satulaa pidemmällä reissulla. Ja onneksi en ehtinyt hommaamaan uusia ruskeita suitsia, wintec kun on musta :D Ja mitäs mää nyt noille kaikille kouluhuoville teen? No eiköhän ne wintecinkin alle sovi, kun ovat padi mallia suurin osa.

Jeejee!!