Maastoilua

Ja edelleen suokeilla tietysti! :D

Keskiviikkona menin taas Tikarilla, tällä kertaa yksinäni pienen lenkin. Käytiin tien päässä olevalla pellolla ja siellä vähän ravailtiin uria myöden ja kahlailtiin syvemmässä hangessa ihan käynnissä. Aikaa meni 30-40 min, en taaskaan katsonut kelloa :D 

Torstaina olin hygieniapassikoulutuksessa ja testissä, joten en ollut tallilla ollenkaan. Läpi pääsin heittämällä, helppo testi :) 

Tänään tallille jo aamusta mukaan tulikin Heidi! Heidi on Kamun vanha hoitaja, emme olleetkaan nähneet sitten kamun lähdön joten olikin jo aika vaihtaa vähän kuulumisia. Ihana Heidi tuli siis avuksi aamutalliin ja olimmekin valmiita (muistaakseni) jo joskus kymmenen jälkeen. Heidi oli myös tehnyt meille ihanat eväät mukaan ja oli kiva saada vähän murua rinnan alle ennen ratsastamaan lähtöä.
Itse otin ratsuksi tällä kertaa Pyryn ja Heidi sai Tikarin. Pyryllä ei ole satulaa, mutta semmonen lampaankarvahässäkkä kyllä johon saa jalustimet kiinni. Jalustimien hihnat vaan jäi tosi pitkiksi kun kiinnityslenkit on karvassa niin alhaalla. Saatiin ne kuitenkin jotenkin kieputeltua pois tieltä. 
Kun pääsin selkään huomasin, että toinen jalustin olikin reilusti toista pidempi, en kuitenkaan enää jaksanut tulla alas ja purkamaan kieputteluja, vaan näillä mentiin :D
Karvassa oli aika mielenkiintosta istua, valuin koko ajan taakse ja jalat meni eteen. Liukkaat housut ei asiaa ainakaan auttaneet. Onneksi kuitenkin oli edes se karva, Pyryn selkäranka nimittäin tuntuu aika todella selvästi ja porautuikin karvasta huolimatta lenkin aikana pyllyvakooni niin, että tuntui että häntäluuni olisi siirtynyt sisäänpäin noin kymmenen senttiä :DD
Ihme kyllä selvisin lenkin loppuun asti ilman hiertymiä :)

Heidi ja Tikari

Tyylinäyte miten valuin selässä :D

Mentiin samaa metsäpolkua mitä Jennyn kanssa tiistainakin, mutta nyt jatkettiin huonomman kohdan ohi. Kun vaan meni rauhassa niin ei ollut ongelmia ja polku parani taas sen jälkeen. Sain tallinpitäjältä ohjeet kivaan lenkkiin ja melkeinpä vahingossa osuttiinkin sitten oikealle polulle ja päästiin juuri sille tielle mihin oli tarkoituskin :D Tietä pitkin mentiin hetken matkaa ja tultiin pikkasen isommalle tielle jossa otettiin sitten vähän ravia. Totesin, että karvan kanssa keventäminen on kamalaa ja epäsuhtaiset jalustimet ei asiaa ainakaan helpottaneet :D Jotenkin onnistuin kuitenkin kyydissä pysymään. Ison mäen kohdalla Pyry päätti että laukataan. Koska se laukkasi rauhallisesti ja laukassa olikin paljon helpompi istua kuin ravissa, niin laukattiin sitten mäki ylös asti. Oli oikein virkistävä laukkapätkä! :) 
Tietä jatkettiin käynnissä jonkin matkaa kunnes löysimme (tosin ensin soitettuani lisäohjeita) polun takaisin tallia kohti. Tämä polku olikin paljon lyhyempi reitti ja kiersimme huonon kohdan kokonaan. Tällä polulla tosin oli enemmän pujottelua ja Pyry ilmeisesti tajusi, että kotia kohti ollaan menossa joten vauhtikin kiihtyi ja hyvä kun mukana pysyin välillä kun Pyry pujotteli puiden ja oksien välissä :D

Pyryä ei paljon poseeraaminen olisi kiinnostanut :D

Lenkki oli tosi mukava, kesti varmaan reilun tunnin verran. Ei ollut liian kylmä ja seurakin oli mitä mukavinta taas kerran. Tätä lisää! Ehkä opin istumaan lampaankarvassakin joskus valumatta ;D

Nättejä maisemia saatiin taas ihailla ja aurinkokin näyttäytyi puiden takaa! :)

Lisää suokkeja + poni! :)

Tänään liikuttelin tallinpitäjän heppoja. Ensin juoksutin edellisistäkin postauksista tutun Taikan. Taika liikkuu juoksuttaessa vähän tahmeasti ja kentällä olleet heinät eivät ainakaan lisänneet liikeintoa, vaan heinätupsuja piti napsia vähän väliä. Juoksutin irtona tällä kertaa kun en löytänyt  liinaa. Mentiin käynti-ravi siirtymisiä. Ihan ok Taikakin kuitenkin meni vaikkei huomio niin mussa ollutkaan. 
Seuraavaksi otin samaiseen käsittelyyn 10v shettisruuna Prinssin. Prinssi on todella kiltti ja maailman söpöin poni! Tietysti sillä, kuten kaikilla muillakin shettiksillä, on aina pikkasen pilkettä silmäkulmassa ;) 
Prinssikin yritti alkuun mennä heti heinille, mutta kunnioitti raippaa huomattavasti enemmän kun Taika ja sainkin sen melkein heti hyvin kuulolle. Prinssi kipitti kiltisti ympyrällä ja teki hienoja käynti-ravi siirtymisiä. Loppuun otin vielä laukat molempiin suuntiin. On se vaan niin söpöä kun tommonen pallero viipottaa menemään! :)

Sitten otettiinkin isot hepat käyttöön ja lähdettiin Jennyn kanssa maastoon, Jenny Pyryllä ja mulla ensimmäistä kertaa Tikari! Tikari on aivan mahtava 17v suomenhevosruuna, entinen ravuri, nykyinen luottoratsu ja osaava koulussa. Omaa todella tasaiset askellajit ja on erittäin kiltti. Pyry taas isokokoinen, mahtavaturkkinen ja -jouhinen 21-vuotias suokkitamma, jolla on aina maastossa meno päällä ja johtaa joukkoa omilla tölttisekoitus askellajeillaan ;D

Käytiin ihan vaan käyntilenkki metsäpolulla, mentiin katsomaan uutta polkua jota pitkin pääsee kivasti pidemmille maastoreiteille. Hyvä polku ja pitää mennä uudestaankin paremmalla ajalla, nyt mentiin vain tutkimusmatkalle :) Kesällä varmasti tosi kiva myös! 
Tikari oli metsässä varmajalkainen, sen käynti keinutti enemmän sivuttaissuunnassa kun muut tähän asti kokeillut. Johtuu mahdollisesti siitä, että Tikari on le-ve-ä! Ihan työhevosesta menisi, ja muistaakseni sillä on nuorempana paljon rekeä sun muuta vedetty kärryjen lisäksi.

Mulla alkoi loppumatkasta palella sormet ihan järkyttävästi, tallilla oli tänään tosi kylmä kun puhaltimesta menovesi loppu ja olin vähän kylmissäni jo ennen lenkille lähtöäkin. Huomasin myös tänään, että mun toppakengät vetelee viimesiään ja hanskojakin just eilen illalla ompelin kun peukku tuli esiin :D Pitäis varmaan ostaa välillä uuttakin :D 
Kun tultiin takaisin tallin kohdalle, Jenny jatkoi vielä pienen lenkin Pyryn kanssa, mutta me jäätiin matkasta kun mulla oli niin kylmä.

Sain kohmeisillä sormilla napattua Tikarista pari kuvaa kun taas jäi kamera laukkuun, vaikka lenkille piti ottaa mukaan :( Jostain syystä taas mun kakkakamera otti tommosta rakeista kuvaa, yrittäkää kestää!

Tikari on leveä!

Voisitko lopettaa sen kameran räpläämisen ja riisua nää kamppeet niinkun nyt kiitos! :D

Suokkeilua!

Työt ovat sukuneet tallilla mukavasti, alkukankeuden jälkeen taas hommat muistunu hyvin mieleen ja on oikein mukavaa taas käyttää vähän lihaksiaan, varsinkin kun hommat on mukavia :) 

Lauantaina olin taas Leenan Vikkeä lainaamassa. Mentiin Leenan ja Patu suokin kanssa yhdessä ensin maastolenkki jossa hepat pääsivät verrytelemään lumessa tarpoessa. Sain myös omaan niskaan ihan kiitettävän määrän lunta! :D Mentiin metsälenkin kautta kentälle vähän ravailemaan. Voi apua, tällä kertaa tuntui että meni vielä huonommin jos mahdollista :D
Vikellä on todella isot pompottavat liikkeet jotka on kyllä näyttävät, mutta niissä istuminen onkin sitten eri juttu. Keventäessäkin ravi heittää oikein satulasta ylös ja saa tosissaan tehdä töitä että meno pysyisi vähänkin järkevänä ja pohkeet edes kylkien suunnalla :D
Mentiin ihan perusjuttuja tietenkin, ravailtiin ympyröitä ja kahdeksikkoa ja otin vähän väistöjäkin. Huomasin väistössä että istun ihan kiemurassa selässä! Painoavut ihan väärin ja toinen kylki lysyssä. Ei ihme ettei hevonenkaan oikein suorana pysynyt. Saatiin kuitenkin vähän loivaa väistöä tehtyä molempiin suuntiin käynnissä. Otin vielä loppuun vähän laukkaa. Laukannnosto olikin sitten todella haasteellinen juttu! Olen ihan täysin unohtanut miten sen laukka oikeasti pitäisi nostaa kun kolme vuotta olen yrittänyt saada Kamun nostamaan sen "miten vaan" ja samalla varomaan pukkeja ja kiihdytystä. Nyt kun ei tarvitse leikkiä rodeoratsastajaa vaan pitäisi istua syvällä satulassa, olen ihan hukassa. 
Vasemman laukan sain kuitenkin nousemaan ja laukattiin vähän kevyessä istunnassa. Viken laukka on ihan valtava! Oon niin tottunut siihen lämppärin maahansidottuun köpötykseen, että oikea laukka tuntuu jotenkin ihan eri askellajilta! Sen takia olinkin kevyessä istunnassa kun en alhaalla osannut olla ja Vikkekin on vasta nuori, en tahtonut toista kiusata. EN voinut tehdä selässä muuta kuin nauraa, niin hauskalta laukka tuntui ;D 
Oikeaa laukkaa en meinannut millään saada nousemaan ja taas kävi niin, että multa loppui kunto kesken! Kun yritin istua harjoitusravissa ja pitää itseni ja pohkeeni paikallaan, väsyin ihan lopullisesti ja laukannoston yrittäminen meni ihan pelleilyksi. Otin sitten puolen kierroksen huilin, sitten taas ravia ja sain kuin sainkin oikean laukan nousemaan vaikkakin vain muutamaksi askeleeksi, mutta silti. Erävoitto mulle! :D

Kentällä oltiin puolisen tuntia ja köpsöteltiin vähän nopeampaa reittiä takaisin. Ravailtiin muutama pätkä tiellä vielä lämmittelyksi. Yhteensä meillä meni 1,5h eli ihan kiva ratsastus taas jälleen viken kanssa. Sovittiin että mennään tunnille joku sunnuntai maneesille. Mietin vaan pitäiskö mun ottaa sinne Patu mielummin kun Vikke, sen liikkeet ei ole niin isot ja se on jo vanhempi ja osaavampi. Vikkekin ehkä tykkäis etten menis sinne taas heilumaan :D

Tänään oltiin sitten porukalla maastossa tuolla tallilla jossa olen nyt hommissa. Meitä oli yhteensä neljä ratsukkoa, kaksi suokkia ja kaksi lämppäriä niin ja kolme koiraa myös! Menin taas pikku Taikalla. Ensin mentiin metsäpolkulenkki jossa on paljon tekemistä hevosille. On ylitettäviä puunrunkoja, (Taika hyppäsi niistä ensimmäisen :), pujottelua puiden välissä, jyrkkiä ylä- ja alamäkiä ja vähän lumihangessa kahlaamistakin. Metsälenkki oli tosi kiva ja sieltä vielä käännyttiin pellolle jonne on traktorilla tehty uria joita myöden mennä. Laukattiin pellon mitta edestakaisin. Taika nosti ekan laukan pukin kautta. Se varmaan johtui siitä kun jäätiin muista jälkeen kun en ensin antanut sen ryöstää :D Kiltisti se muuten laukkasi ja hauskaa oli! taikan laukka ja liikkeet on onneksi vähän "siedettävämmät" kun Vikellä, tosin on se sitä 20cm pienempikin :D

Huomenna taas hommat jatkuu, kirjottelen kun olen taas päässyt ratsastelemaan ja yritän muistaa napsia kuviakin taas! 

Edit! Sainkin lainata ihanalta Jennyltä kuvaa tänpäiväiseltä lenkiltä postausta piristämään. Kiitos tuhannesti! 

Me ollaan toi punanen ja harmaa :)

Haaste

Tänään ensimmöinen päivä tallintekoa yksin. Aikaa meni oudossa paikassa jonkinverran ihmettelyyn ja turhaan ees taas ramppaamiseen. Otin kyllä tosi rauhassa kun kiirettä ei ole hommia tehdä ja jos hosun niin unohdan helposti jotain. Lihaksissä kyllä tuntuu jo, huomaa että joku on vaan löhönny perseellään melkeen koko viime vuoden :D Tänään en ratsastanu, huomenna on vapaa ja sitten meen taas pe ja la. Katsellaan josko sitten taas löytyisi ratsu alle :)

Kerta se on ensimmäinen tätäkin plaatua, eli sain Airalta haasteen :)

1. Mikä on ensimmäinen muistosi hevosista/hevosesta?
Tää onkin vaikea, koska mulla on ihan törkeen huono muisti :D Jotenkin luulen, että ensimmäinen läheinen kontakti hevoseen on tapahtunut Särkänniemen lasten eläintarhassa tai jossain sirkuksessa.

2. Mieluisin askellaji, miksi?
Hmmm, toisaalta pidän laukkaamisesta maastossa tai muutenvaan kovaa. Mutta laukan työstäminen ja siinä kunnolla istuminen taas on vaikeaa. Itselle ravissa on helpompi olla ja pystyn vaikuttamaan hevoseen paremmin. Kiitoravi on mielestäni myöskin kyydissä istuessa jännittävämpää ja kärryilta todella huimaa. Vastaan siis ravi.

3. Mikä on eksoottisin paikka, missä olet ratsastanut? Suositteletko?
En ole ratsastanut ulkomailla ikinä. Ehkä eksoottisin on issikkamaasto vaikkei paikka nyt varsinaisesti olekaan mutta onpahan nyt jotain mitä vastata :D En muista enää tallia ja suosittelen silti, hauskaa puuhaa :)

4. Missä näet itsesi 15.6.2018?
En oo ikinä osannut suunnitella tulevaisuutta sen tarkemmin, elän enemmän tilanteen mukaan. Mutta toivon että olisin oman talon terassilla katselemassa järvelle kylmä huurteinen kädessä ottamassa aurinkoa ja mies siinä vieressä, sauna lämpiämässä jne ;D

5. Kuka supersankari olisit mieluiten?
No en kyllä osaa tähän vastata, varmaan peräsmies ;D

6. Idolisi hevos/ratsastusmaailmassa?
Ihailen entisiä ratsastuksenopettajiani Tepa Sillantietä ja Tuukka Laitista, hienoja ihmisiä ja taitavia ratsastajia, Tuire Kaimiota myös ihailen, miten joku osaakin olla niin hyvä eläinten ja hevostenkouluttaja! Maailmantähdistä (tietysti) Kyra on ihan ykkönen! 

7. Pelkäätkö jotain eläinlajia, mitä ja miksi?
Käärmeistä en välitä, hämähäkkejä ja muita öttiäisiä inhoan. Käärmeissä pelkään puremaa ja hämähäkkien jalat.. yääh, sama oikeestaan muillakin ötököillä, saan slaagin jos tunnen että hyönteisen jalat koskee ihoon. Haita pelkään ihan sen takia että ne voi oikeasti tappaa/raadella ja mitään et voi tehdä.

8. Mikä on se hevostelun varuste, johon mielestäsi kannattaa erityisesti panostaa ja miksi (pl satula)?
Onko kengät varuste? Jos on niin hyvään kengitykseen ja/tai muuhun hevoselle sopivaan kavionhoitoon kannattaa panostaa. Jos toisen nyt sanon, niin hyvät kylmäyssuojat. Jalkojenhoitoon siis mun mielestä ihan ylipäänsä kannattaa panostaa ihan ennaltaehkäisevästikin.

9. Minkä varusteen kohdalla taas mielestäsi vähempikin taloudellinen panostaminen tuottaa ihan saman tuloksen?
Suitset, riimut, huovat, harjat, pintelit, perussuojat ym "krääsä" ja ratsastajan varusteet melko pitkälle.

10. Oletko enemmän rauhallinen ja kärsivällinen vai äkkipikainen ja kärsimätön? 
Tää on aika jännä juttu sinänsä, kun muuten ihmisenä oon aika äkkipikanen ja kärsimätön. Mutta hevosten kanssa oon tosi rauhallinen. Ehkä en siltikään kovin kärsivällinen sinänsä, mutta muutun vähän eri ihmiseksi hevosten kanssa touhutessa kun muuten. Laskee ainakin verenpainetta :D

11. Mikä on erikoisin hakusana, jolla blogiisi on löydetty?
Harmi kyllä ei oo mitään kauhean ihmeellisiä hakusanoja kun täällä ei juuri porukkaa taida käydä :D Ehkä jääkiekkoilijan lämpökerrasto oli erilaisin tosta joukosta.


Edit!! Unohdin haastaa!! Eli haastan Ansun ja Suvin :)

Tallihommissa taas!

Tänään oli ensimmäinen päivä harjottelussa kaverini tallilla. Olen siis tällä hetkellä työkkärin kurssilla jonka pitäisi auttaa etsimään työpaikkaa tai koulutuspaikka ym vähän opastaa eri asioissa. Kurssiin kuuluu myös työharjottelua 2kk. Olin ensin toisessa paikassa, mutta en viihtynyt siellä joten vaihdoin. Aion muutenkin jatkossa tehdä kyseisellä tallilla vuoroja kaverini avuksi ja liikutella hänen hevosiaan niin oli loogista mennä sinne myös harjotteluun.

Oli kyllä ihanaa taas yli vuoden tauon jälkeen avata aamulla tallin ovi ja kuulla ne hörinät ja haistaa hevosten tuoksu. Tätä oon niin kaivannut! Olin 2011 toukokuusta jouluun asti hommissa eräällä pikkutallilla jossa oli vaihdellen 3-6 hevosta, vastasin tallilla aika pitkälti suurimmasta osasta tallihommista ja opetin myös tallinpitäjän nuoria oreja. Sitä ennen olin tämän samaisen kaverini aikaisemmalla tallilla harjottelussa yli vuoden. Tallihommista on siis ihan kunnolla kokemusta ja tykkäänkin kovasti niitä tehdä. Kokeilin aikoinani myös ypäjällä opiskelua, paikka oli aivan mahtava, mutta silloin olin jo reilusti muita vanhempi eikä huoneiston jakaminen 7 teinitytön kanssa sopinut itselle ollenkaan. 

Tällä kaverini uusi talli on 10 paikkainen, hevosia tällä hetkellä 9. Alkuun oli taas hakemista karsinanputsauksessa niinkun aina tauon jälkeen, mutta muutaman boksin jälkeen alkoi jo sujumaan ja sitten ne loppuikin jo, kun tehtiin talli tänään yhdessä. Tallinteko on tuolla helppoa kun hevoset on kilttejä, ruokinta ja loimitus yksinkertaista ja kaikki on lähellä. Muutenkin uusi talli on tosi kiva, ihana hirsitalli! :)

Tallin siivouksen jälkeen liikutin tän nuoren suokkitamman josta aikasemmin jo puhuin. Taika on  ponikokoinen ja kimo, todella kiltti mussukka. Vaikka mulle tarhassa ensin persettä näyttikin, pitää seuraavalla kerralla varautua herkkujen kanssa ;)
Menin kentällä perusjuttuja, tai siis yritin! Tuntui etten osaa ratsastaa siis yhtään, ihan aloittelijafiilis. Yritin saada lähinnä tasaista menoa aikaiseksi, mutta jäätiin siitä kyllä nyt aika kauas. En osannut olla Taikan liikkeissä yhtään mukana, heiluin koko ajan puolelta toiselle ja kallisten kun moottoripyörällä ajaessa :D Oman ongelmansa toi Taikan pieni koko, tuntui ettei sillä ole kaulaa ollenkaan, melkein kun olisi kuolainrenkaista pitänyt kiinni :D Taika taisi huomata ahdinkoni ja välillä vähän pelleili oikomalla kulmia tai siirtymällä käyntiin. Enkä kyllä syytä, ihan oli nyt kyllä kuskissa vika. Sain jotenkin räpellettyä askellajit läpi ja Taikan edes ravaamaan suht ok pyöreänä nokka menosuuntaan joten siihen oli hyvä tällä kertaa lopettaa. Käytiin vielä metsätiellä loppukäynnit ja otettiin me vähän raviakin kun Taika olisi mielummin hamuillut kuusenhavuja suuhunsa kun kävellyt eteenpäin ;)

Tiesin kyllä, että ratsastustaidot on Kamun aikana päässeet aika pahasti ruostumaan. Sen kanssa kun ei normaalia ratsastusta juuri tullut mentyä eikä kamalasti kentälläkään pyöritty. Nyt on siis aika taas toden teolla keskittyä omaan ratsastamiseen ja siinä onkin aikalailla tekemistä, että saan itseni takaisin heA tasolle! :D
Nyt vaan ratsastan mahdollisimman paljon ja erilaisia hevosia, sekä menen myös tunneille heti kun mahdollista. Onneksi kaikkeen siihen on nyt mahdollisuus. 

Mr X, ruoveden ratsutalli, 2010

Ratsastushistoriani osa 1

Ajattelin nyt kirjotella vähän erilaisia postauksia kun blogi keskittyy enemmän itseeni, eikä tiettyyn hevoseen. Vanhoja kuvia on vähän nihkeästi tarjolla, mutta jotain nyt sentään niin vähän saa kuvaa miltä se meno on näyttänyt kun olin pieni :)

Olen ollut hevosista kiinnostunut niin kauan kun muistan. Tottakai olen tykännyt kaikista eläimistä, mutta hevosissa on heti joku kolahtanut. Hevoshulluja ja Villivarsoja sekä hevoskirjallisuutta tuli kulutettua ahkerasti. Ehdottomia lemppareita olivat Merja Jalon Nummelan Ponitalli sarja ja hevoshulluissa ilmestyneet Lena Furbergin sarjakuvat. Ihailin näiden tarinoiden hahmoja jotka aina taltuttivat siitä villistä huonosti kohdellusta oriista ratsun itselleen :) Lena Furbergin piirustukset myös inspiroivat itseäni piirtämään ja olinkin kova piirtelemään hevosia nuorempana.

Monen tamperelaisen lapsen ensimmäinen ratsastuskokemus, särkänniemessä tietenkin! :) Vuosi  -90-91

90-luvun alkua särkänniemestä.

Asuinpaikkamme lähin talli oli aika kaukana, mutta sinne piti silti päästä. Pyöräilin usein hevosia katsomaan ja tunteja seuraamaan Jutan tallille ylöjärvelle. Tunnistin kaikki tuntihevoset nimeltä ja joitain yksityisiä ihailin sitten vähän kauempaa. Juttiksella oli hoitajasysteeminä ykkös kakkos ja kolmoshoitajat. Pääsin ystäväni kanssa hoitelemaan aina välillä hevosia tai poneja joita muut eivät niin innokkaita olleet hoitelemaan. Kun emme olleet tuntilaisia tai vakikävijöitä niin hoitsuakin oli vaikea saada. 
Ihan huippuhetkiä oli kun pääsi hevosta syöttämään tallin taakse nurmikolle tai harjailemaan hoitopaikalle tallin eteen.

Toinen talli missä kävin oli Ahlmannin yksityistalli. Ystäväperheemme asui tällöin nekalassa ja heillä oli samanikäinen tytär kun minä. Olimme tietysti hyviä ystäviä ja aina heillä vieraillessamme kävimme Ahlmannilla katselemassa heppoja ja kyselemässä saako jotain tehdä. Myöhemmin tämä tyttö sai hoitohevosia ahlmannilta ja myöhemmin sitten jopa oman ponin! :)

Jutan tallilla oli aika "villi" meininki siihen aikaan ja itseni ja ystäväni mielestä ei tuntiponeja kohdeltu niin hyvin kun olisi voinut, tilat eivät olleet parhaat ja tuntien laatu vähän sitä sun tätä. Emme siis halunneet aloittaa siellä tuntiratsastusta vaikka se olisi meille lähin talli ollutkin.
Talleista tiedon löytäminen oli silloin vielä vaikeampaa, enkä muista mitä kautta löysimme nokialta Viholan ratsastuskoulun jossa päätimme sitten vihdoin aloittaa ratsastusuramme.

Vihola on kiva melko iso paikka, jossa on pieni maneesi ja kaksi tai kolme ratsastuskenttää ja kaksi eri tallirakennusta. Tallinpitäjä Carina Roehr oli pienten tyttöjen mielestä vähän pelottava, mutta reilu nainen. Aloitimme Kristan (sukunimi unohdettu) pitämän alkeiskurssin muistaakseni vuonna 1996. En ole ihan varma oliko syksyä vai kevättä.
Viholassa ratsastettiin erikseen poni- ja hevosryhmissä. Me tietenkin oltiin ponituntilaisia. Pian saatiin Viholasta myös omat hoitohepat. Itse hoidin angloarabitamma Bazernaja SOVia "Mimiä" ja kaverini suokkitamma Vaulaa. Talli oli niin kaukana, ettemme voineet hoidella kuin samana päivänä kun ratsastustuntimme oli. Vakihoitsuja ennen hoitelimme aina tarpeen mukaan ainakin shettisruuna Jon-nathania.

Jon Nathan ja me

Viholassa oli mukavaa aloittaa ratsastus, ryhmässämme oli vain kolme ratsastajaa suurimman osan ajasta, pääsimme myös heti maastoilemaan alkeiskurssilla. Tippumisia sattui silloin tällöin ja ponit eivät päässeet talvella maneesiin ollenkaan. Alkeiskurssi ja seuraavat jatkokurssit varmaan muokkasivatkin meistä sitkeitä ja reippaita, itsenäisesti moneen asiaan kykeneviä heppatyttöjä! 

Caro

Minä ja "Pluto" taustalla Mirka ja "Snipper" kuvassa myös opettajamme Krista

Mirka ja "Pluto"

Mirka ja Rölokke Sippernip "Snipper"

Minä ja Derrik T "Eppu"

Viholassa oltaisiin jatkettu edelleen, jos oltaisiin päästy maneesiin ratsastamaan. Talvisin jäätynyt kenttä kun ei aina ollut parhaassa kunnossa. Kuskejakin alkoi ajomatka hieman ottamaan päähän.. Niihin aikoihin äitini lämmitteli omaa ratsastusharrastustaan uudelleen kun hänen työpaikallaan alkoi toimimaan ratsastusjaosto, jonka kautta hän sai hieman alennusta ratsastustunneista tampereen ratsastusseuran tiloissa silloin toimineen Ruoveden Ratsutalli oy:n tunneista. Alennusta saivat myös perheenjäsenet, joten äitini alkoi suostuttelemaan meitä vaihtamaan niihamaan. 
Tästä enemmän historian seuraavassa osassa! :)


Kävin eilen vanhan kaverini uudella tallilla katsomassa paikkoja ja sovittiin, että alan tehdä hänelle tallivuoroja ja samalla liikuttamaan hevosia. Hänellä on neljä suokkia ja shettis! Hassua miten nyt olen siirtymässä vahvasti suokkiratsastajaksi vaikka en niistä ennen ole pahemmin välittänyt :D Aika oppia sekin taito ilmeisesti ja odotan jo innolla, että pääsen kokeilemaan hänen suokkitammaansa Taikaa, joka on nyt 5v myös ja olen sen kasvamista päässyt seuraamaan ihan pikkuvarsasta tähän päivään asti.