Ratsastushistoriani osa 1

Ajattelin nyt kirjotella vähän erilaisia postauksia kun blogi keskittyy enemmän itseeni, eikä tiettyyn hevoseen. Vanhoja kuvia on vähän nihkeästi tarjolla, mutta jotain nyt sentään niin vähän saa kuvaa miltä se meno on näyttänyt kun olin pieni :)

Olen ollut hevosista kiinnostunut niin kauan kun muistan. Tottakai olen tykännyt kaikista eläimistä, mutta hevosissa on heti joku kolahtanut. Hevoshulluja ja Villivarsoja sekä hevoskirjallisuutta tuli kulutettua ahkerasti. Ehdottomia lemppareita olivat Merja Jalon Nummelan Ponitalli sarja ja hevoshulluissa ilmestyneet Lena Furbergin sarjakuvat. Ihailin näiden tarinoiden hahmoja jotka aina taltuttivat siitä villistä huonosti kohdellusta oriista ratsun itselleen :) Lena Furbergin piirustukset myös inspiroivat itseäni piirtämään ja olinkin kova piirtelemään hevosia nuorempana.

Monen tamperelaisen lapsen ensimmäinen ratsastuskokemus, särkänniemessä tietenkin! :) Vuosi  -90-91

90-luvun alkua särkänniemestä.

Asuinpaikkamme lähin talli oli aika kaukana, mutta sinne piti silti päästä. Pyöräilin usein hevosia katsomaan ja tunteja seuraamaan Jutan tallille ylöjärvelle. Tunnistin kaikki tuntihevoset nimeltä ja joitain yksityisiä ihailin sitten vähän kauempaa. Juttiksella oli hoitajasysteeminä ykkös kakkos ja kolmoshoitajat. Pääsin ystäväni kanssa hoitelemaan aina välillä hevosia tai poneja joita muut eivät niin innokkaita olleet hoitelemaan. Kun emme olleet tuntilaisia tai vakikävijöitä niin hoitsuakin oli vaikea saada. 
Ihan huippuhetkiä oli kun pääsi hevosta syöttämään tallin taakse nurmikolle tai harjailemaan hoitopaikalle tallin eteen.

Toinen talli missä kävin oli Ahlmannin yksityistalli. Ystäväperheemme asui tällöin nekalassa ja heillä oli samanikäinen tytär kun minä. Olimme tietysti hyviä ystäviä ja aina heillä vieraillessamme kävimme Ahlmannilla katselemassa heppoja ja kyselemässä saako jotain tehdä. Myöhemmin tämä tyttö sai hoitohevosia ahlmannilta ja myöhemmin sitten jopa oman ponin! :)

Jutan tallilla oli aika "villi" meininki siihen aikaan ja itseni ja ystäväni mielestä ei tuntiponeja kohdeltu niin hyvin kun olisi voinut, tilat eivät olleet parhaat ja tuntien laatu vähän sitä sun tätä. Emme siis halunneet aloittaa siellä tuntiratsastusta vaikka se olisi meille lähin talli ollutkin.
Talleista tiedon löytäminen oli silloin vielä vaikeampaa, enkä muista mitä kautta löysimme nokialta Viholan ratsastuskoulun jossa päätimme sitten vihdoin aloittaa ratsastusuramme.

Vihola on kiva melko iso paikka, jossa on pieni maneesi ja kaksi tai kolme ratsastuskenttää ja kaksi eri tallirakennusta. Tallinpitäjä Carina Roehr oli pienten tyttöjen mielestä vähän pelottava, mutta reilu nainen. Aloitimme Kristan (sukunimi unohdettu) pitämän alkeiskurssin muistaakseni vuonna 1996. En ole ihan varma oliko syksyä vai kevättä.
Viholassa ratsastettiin erikseen poni- ja hevosryhmissä. Me tietenkin oltiin ponituntilaisia. Pian saatiin Viholasta myös omat hoitohepat. Itse hoidin angloarabitamma Bazernaja SOVia "Mimiä" ja kaverini suokkitamma Vaulaa. Talli oli niin kaukana, ettemme voineet hoidella kuin samana päivänä kun ratsastustuntimme oli. Vakihoitsuja ennen hoitelimme aina tarpeen mukaan ainakin shettisruuna Jon-nathania.

Jon Nathan ja me

Viholassa oli mukavaa aloittaa ratsastus, ryhmässämme oli vain kolme ratsastajaa suurimman osan ajasta, pääsimme myös heti maastoilemaan alkeiskurssilla. Tippumisia sattui silloin tällöin ja ponit eivät päässeet talvella maneesiin ollenkaan. Alkeiskurssi ja seuraavat jatkokurssit varmaan muokkasivatkin meistä sitkeitä ja reippaita, itsenäisesti moneen asiaan kykeneviä heppatyttöjä! 

Caro

Minä ja "Pluto" taustalla Mirka ja "Snipper" kuvassa myös opettajamme Krista

Mirka ja "Pluto"

Mirka ja Rölokke Sippernip "Snipper"

Minä ja Derrik T "Eppu"

Viholassa oltaisiin jatkettu edelleen, jos oltaisiin päästy maneesiin ratsastamaan. Talvisin jäätynyt kenttä kun ei aina ollut parhaassa kunnossa. Kuskejakin alkoi ajomatka hieman ottamaan päähän.. Niihin aikoihin äitini lämmitteli omaa ratsastusharrastustaan uudelleen kun hänen työpaikallaan alkoi toimimaan ratsastusjaosto, jonka kautta hän sai hieman alennusta ratsastustunneista tampereen ratsastusseuran tiloissa silloin toimineen Ruoveden Ratsutalli oy:n tunneista. Alennusta saivat myös perheenjäsenet, joten äitini alkoi suostuttelemaan meitä vaihtamaan niihamaan. 
Tästä enemmän historian seuraavassa osassa! :)


Kävin eilen vanhan kaverini uudella tallilla katsomassa paikkoja ja sovittiin, että alan tehdä hänelle tallivuoroja ja samalla liikuttamaan hevosia. Hänellä on neljä suokkia ja shettis! Hassua miten nyt olen siirtymässä vahvasti suokkiratsastajaksi vaikka en niistä ennen ole pahemmin välittänyt :D Aika oppia sekin taito ilmeisesti ja odotan jo innolla, että pääsen kokeilemaan hänen suokkitammaansa Taikaa, joka on nyt 5v myös ja olen sen kasvamista päässyt seuraamaan ihan pikkuvarsasta tähän päivään asti.