PÖÖ

Katsaus menneisiin kertoihin vihdoin!

Yritän nyt kertoa niistä kerroista mistä muistan parhaiten. Näiden lisäksi ollaan alkukuusta ihanien lämpimien kelien aikaan paljon käppäilty maastossa.

13.3 perjantaina oltiin illalla maneesissa ja päätin vääntää vähän enemmän ajatuksen kanssa. Lainausta mitä olen silloin ratsastuksesta kirjoittanut.
"Alusta asti pidin tiukkaa linjaa ettei yhtään saa tahti kiihtyä ilman lupaa. Jos ei pidäte toiminu niin heti käyntiin tai vaikka seis tai suunnan muutos. Hyvin alko sitten kuunteleen kun teetin koko ajan tehtäviä. Aluks oli tarkotus mennä temponmuutoksia mutta totesin että vaihdetaan suunnitelmaa ekan räjähtävän kiihdytyksen jälkeen ;D Mentiin sitten väistöjä ja avoja käynnissä ja ravissa. Meni kivasti ja sain tosi rauhallista keskittynyttä työskentelyravia ja kanto ittensä hyvin ja tunsin että nyt on hyvin avuilla. Palkkioks sai sitten laukata! Siinä ei ollu muuta tavotetta kun saada nostettua ilman ennakointia ja poikitusta. Maltilla sain nostot ihan ok onnistuun. Kun lähti poikittaan otin seis ja sitten taas suoraan eteen, poikitus seis suoraan eteen jne. Tajus se sitten ettei päästä eteenpäin jos se menee mutkalla Molempiin suuntiin muutamat nostot ja muutama kierros vaan tasasta mutta aika reipasta laukkaa ympäri maneesia. Maltto hidastaa päätyihin paitsi viimesellä kerralla rikko sitten raville. Hikos aika paljon niin otettiin pitkät kävelyt loppuun ja tallissa taas venytykset."  

 


17.3 tiistaina mentiin katsomaan miltä mobilian lenkki näyttää. Reitti menee harjun pohjoispuolta jonne aurinko ei paista juurikaan talvella. Harjun eteläpuoli oli paikoitellen sulanut ja pystyimme ravaamaan osan menomatkasta, Bronca tosin otti oman vapauden laukata viimesen kolmasosan harjulle johtavasta ihanan jyrkästä ja pitkästä mäestä. En kovasti suuttunut kuitenkaan kun kivaa oli molemmilla ja antoi mäen päällä hyvin kiinni ja jatkoi kiltisti suht rauhallista ravia.
Heti harjun toiselle puolelle käännyttyämme totesin, ettei siellä luultavasti mitään sulaa vielä ole, mutta lähdin silti katsomaan reitin kuntoa. Yhdessä kohdassa on tien tukkinut tontin ostanut hlö jota ilmeisesti pari kertaa viikossa muutaman kymmenen metrin päästä kulkeneet ratsukot ovat kovasti haitanneet... Paikan siis joutuu kiertämään todellakin pöpelikön ja korkean töyrään kautta. Siitä kohdasta kuitenkin pääsi yllättävänkin hyvin vaikkei se kokonaan ollut sula. Itse polku taasen oli jään peitossa joten käyntiä edettiin pikkuhiljaa. Loppuun vielä kierrettiin pohtiolammen kautta kurkkaamaan kentän kuntoa. Sielläkin polut olivat edelleen jäässä ja kenttä lainehti vettä. 
Kevättä odotellessa! Muuten huippu maasto noin 1,5h.
Täällöin myös harjasin ensimmäistä kertaa ulkona! Bronca oli piehtaroinut eikä sitä tallissa viitsinyt pöllyttää, plus keli oli vielä ihanan lämmin, joten parkkeerasin Broncan heinäpaalille ja harjailin siinä. Ei vaaraa karkaamisesta!

20.3 perjantaina olin taas maneesissa. Bronca on ollut todella ärsyttävä sisäpohkeelle ja tarjonnut pelkkää laukkaa aina sitä käytettäessä, joten päätin mennä vähän perus ympyrätyöskentelyä. Alkuverkkojen jälkeen siirryin keskiympyrälle ensin käynnissä harjoittelemaan ihan vaan ympyrän uralla kulkemista ihan rauhassa. Hetki menikin aina molempiin suuntiin, ettö B malttoi tämän tylsistäkin tylsimmän tehtävän tehdä kunnolla ja jopa taipua tasaisesti kaulasta ja rungosta sekä asettua hieman.
Sitten aloitin ympyrän pienentämisen ja suurentamisen. Mietin etukäteen että olisin liittänyt tähän asetusten vaihtelun, mutta tällä hetkellä tämäkin tehtävä oli tarpeeksi vaativa yksinään. Tätä harjoitusta menin aina hetken yhteen suuntaan esim käynnissä kunnes sain hevosen kuulolle ja annoin mennä suoraa uraa kierroksen/kaksi ottaen pari temponmuutosta pitkillä sivuilla. Sitten taas vaihdoin suuntaa ja palasin keskiympyrälle. Näin tein käynnissä ja ravissa kunnes tehtävä meni hyvin ja B malttoi kuunnella, hidastaa ja kantaa silti itsensä. Meille tulikin maneesissa aika kuuma! Otin ilman välikäyntejä laukat, koska B tietää niin hyvin rutiinit että sille tarvitsee aina keksiä jotain uutta, muuten se ennakoi ihan liikaa eikä mistään tule mitään kun kierrokset nousee liikaa.
Laukannostot tein hyödyntäen pohkeenväistöä. Bronca nostaa todella hyvin laukat kun saa sisäpohkeen läpi ensin. Otin siis väistöä keskihalkaisijalta uralle ja nostin uralla laukan. Sain aivan mahtavia nostoja! Ja laukkakin oli hyvää, malttavaa vaikka kyllä räjähtävän energian tunsi perseen alla ;D Muutamat nostot molempiin suuntiin, ihan lyhyet lopuravit vielä ja piiiitkääääät loppukäynnit. 

25.3 keskiviikkona mentiin tallikaverin kanssa pohtiolammelle kurkkaamaan kentän tilaa. Polut sinne suuntaan olivat edelleen jäässä! Käyntiä siis vaan. Kenttä oli puoliksi sula, mutta sulanut puoli näytti niin pehmeältä ja märältä ettei sinne ollut järkeä mennä. Kierrettiin toista polkua kautta takaisinpäin ja saatiin ravia ehkä 100m :D muuten polut jäässä. Päätettiin sitten vielä mennä ravaamaan harjun mäki ylös ja katsomaan miltä siellä näyttää. Mäki oli sula, mutta hieman kova. Menin Broncan kanssa etumatkaa ihan kivaa ravia, mutta taas piti ottaa laukkaa se viimeinen 1/3 mäki! Sitten taas ihan kiltisti raville mäen päällä. Hitto mikä riiviöponi ;) Ei toi nyt tietenkään haittaa, mutta B on juuri tommonen, se tietää kyllä koska voi tilanteen käyttää hyväkseen! :D
Tallikaveri tulikin sitten vähän reippaammin perästä ja joutui pysäyttämään Broncan peppuun hieman intoutuneen ratsunsa :D 
Reitti oli ylempänä edelleen jäässä, joten palattiin sitten takaisinpäin ja yritettiin pysyä askellajissa nimeltä käynti! 

25.3

Ihan mieletön karvanlähtö menossa. Omat silmät ja nenä ja korvat ja housut ja varmaan rintsikoita ja kalsareitakin myöten on täynnä valkosta karvaa kun ennen ja jälkeen liikutuksen saa ponista kasattua semmosen koiran kokosen kasan karvaa! :D No kesää kohti mennään, että en valita!  

Broncacin tuumaa mihin kevätkelit hävis!?

Ainiin, mulla on blogi.....

Jep, oon näemmä unohtanut kirjotella tänne ihan täysin!

Talvi on Broncan kanssa omalta osaltani mennyt aika hissukseen. Paljon oon maastakäsin taluteltu ja puuhailtu. On ollut oma motivaatio ratsastukseen täysin hukassa, ja kun vielä tässä taannoin löysin jumppailun ilon niin on ollu monesti tallille mennessä fyysisestikin ihan poikki. 
Treenailen siis kotona youtubevideoiden mukana jumpaten muutaman kerran viikossa 30-60min treenistä riippuen, sekä 1-2 krt viikossa käyn ohjatussa jumpassa. Alkoi jenkkakahvat jo tursuileen siihen malliin että päätin vähän tiivistää ;D Painoo ei tarvitse pudottaa oikeestaan ollenkaan. 
Tästä ei ole kuitenkaan tulossa mikään treeniblogi enkä tahdo kovin tarkasti edelleenkään omaa elämääni tänne valottaa. Voin silti välillä kertoa esim kissoista tai koirastani, tai jotain muuta jos huvittaa (tai jos edes muistan taas tänne kirjottaa mitään ;).

Kirjotan nyt parin viime kerran ratsastuksista kun oon taas yrittänyt oikeasti ratsastaa ja pikkasen pientä motivaation siementäkin on herännyt talvilevolta! 

Viime viikolla olin maneesissa, mentiin lg:llä. Broncan suu on aikoinaan saanut kovaa kyytiä ainakin arpikudoksesta sun muusta päätellen, sekä se toimii hyvin yleensä kuolaimettomilla, niin niillä mennään pääosin. 
Jo alkukäynneistä lähtien B oli lähdössä. Se vanha kunnon "viritetty jousi perseen alla" - efekti. Ratsastus meni puoliksi B:n höyryämiseen, poikittamiseen, punkemiseen ja spurttailuun. Broncan kanssa ei ole mitään hyötyä jäädä työstämään mitään jos sillä kiehuu nupissa vaan täytyy palata taaksepäin. Eli ohjat löysäks ja käyntiä ja omakin pää rauhalliseksi! 
Hyviä pätkiä tuli, kivoja voltteja oikeaan kierrokseen, tasasta tahdikasta ravia jne. Vasen on tällä hetkellä ongelma, kun Bronca haluaisi vaan laukata ja laukata ja laukata. Se esim kulmaa lähestyessä alkaa punkemaan persettä sisälle ja kun yrität korjata, se tarjoaa laukkaa. Yllätävästi tällä kertaa ei laukattu, tahdon palkita B:n laukalla vasta kun se edes pikkasen kuuntelee mitä yritän selästä sille kertoa...

Karvakasa maneesilla

Tänään olinkin sitten kentällä kun maneesissa oli ruuhkaa. Kenttä ei ole kovin kehuttavassa kunnossa loskan takia, mutta siinä pystyy isoja ympyröitä ja uraa myöden jotenkin menemään. Tehtiin vähän lyhyempi treeni ja pohjan mukaan.
Bronca oli ihan pölhö kun käytiin ensin maneesilla katsomassa mahtuuko sekaan ja sitten käännyttiinkin takaisin tallille. Se oli jotenkin todella erikoista B:n mielestä, koska se töhötti takaisin tallille samaan tapaan kun maastosta palatessa se usein intoilee. Ainoa vaan että en edes ollut selässä :D Ihme kyllä innostus jatkui kentälle saakka ja alkukäynnit käveltiinkin aika reippaasti!
Bronca oli tänään huomattavasti parempi kun viime viikolla, mutta sama vasemmalle punkeminen, ravissa kiihdyttely ja laukan tarjoominen oli ongelmana tälläkin kertaa. Pidin hommat siis perusjutuissa ja otin aina heti käyntiin kun pikkasenkin tuntui että ravi kiihtyy mutta pidäte ei toimi ja työskentelin pätkän käynnissä kunnes uusi yritys ravia. Ravi-käynti siirtymisiä tulikin tehtyä varmaan kymmeniä. En yrittänyt mitään koukeroita kentän kunon takia, vaan pidin linjat reiluina. Parit väistöt otin samaan syssyyn kun ratsastin keskihalkasijalla suoruutta. Käynnissä keskihalkasija, päädyssä puoliympyrä ja takaisin pikkasen keskihalkasijan sivuun, taas suoraan noin kentän puoleen väliin ja siitä väistö uralle. 
Tässä tehtävässä ongelmaksi tuli uralle paluu, kun samaa tehtävää olen joskus monta kuukautta sitten tehnyt niin, että uralle palatessa nostan laukan. Tää muori muistaa kaiken!!
Välikäyntien jälkeen B oli sitä mieltä että jes nyt vihdoin laukataan! No en todellakaan alkanut sillä pohjalla edes kokeilemaan, enkä tahtonut taaskaan palkita Broncaa ennakoimisesta, eikä se ollut vieläkään 100% avuilla. Loppukäynneissä sainkin tästä sitten protestointia pään viskomisella ja kovalla päristelyllä, sen verran oppinut tätä hevosta tuntemaan että selkeä vittuntumisreaktio! ;D Tulin sitten alas selästä taluttamaan ja lahjoin leivällä niin B vihdoin rauhottui ja tajusi ettei nyt vaan laukata tänäänkään. 

Bronca muutti juuri tallin täyshoitopuolelle ja onkin tosi hassua hoidella lämpimässä valosassa tallissa ja mikä oudointa, voi vaan marssia hakemaan hevosen tarhasta ja törkätä sen lähtiessä sinne takaisin. Tallihommien teko on kyllä mukavaa eikä niistä tarvitse onneksi kokonaan luopuakaan, sillä tuolla on optiona ottaa itse viikonloppuisin boksit sekä tehdä sapuskat valmiiksi ja sehän me tietysti käytetään hyväksemme! Sunnuntaina olenkin menossa seuraavan kerran, katsotaan muistanko tänne raportoida vai kirjotanko taas seuraavan kerran muutaman kuukauden päästä! :D

Söpöliini!!

Back in business!

Terve vaan, jos joku tätä vielä lueskelee! 

Hengissä ollaan ja hevostelurintamallakin on äksöniä ollut, mutta bloggaus ei ole kiinnostanut yhtään...

Nyt kuitenkin ajattelin vähän vireyttää tätä blogia omana heppailupäiväkirjanani, jotta muistan itsekin mitä olen tehnyt ja milloin :)

Vilsonin kanssa en enää ole ollut n. vuoteen tekemisissä, ensin jouduin ajanpuutteen takia taukoilemaan ja sitten lopetin kokonaan, enkä aloittanut uudestaan, sillä Vilson sitten loppujen lopuksi ei ollut itselleni sopiva ratsu. 

Pidinkin sitten taas taukoa ratsastamisesta jonkin aikaa, kunnes kesän lopulla alkoi tehdä mieli tallille ja kyselin tuttavilta onko joku apua vailla. Samantien sainkin vastauksen, että ihana Enni ja tammansa Bronca tarvitsivat apua silloin tällöin ja heinäkuun alusta lähtien olenkin Broncaa liikutellut vaihtelevasti 1-2krt viikko.

Bronca on 19-vuotias kimo andalusialasitamma, ponikokoa! :)

Mahtavalla luonteella, mutta espanjalaisella potkulla varustettu hevonen. On ollut todella antoisaa tutustua tähän tammaan ja toivon, että saadaan jatkaa sen kanssa vielä piiiitkään! Nyt ollaan vasta ihan vähän pintaa raapaistu :)

Bronca on valitettavasti nyt sairaslomalla halloweeninä sattuneen haaverin takia, jossa se loukkasi etujalkaansa ja on nyt vuoden loppuun ainakin kävelykuurilla. Broncan kanssa siis jatketaan edelleen saman malliin vaikkakin käynnissä, ja hoidetaan jalkaa parhaamme mukaan. Broncan omistajan blogiin pääsee tästä linkistä: Putoa ja nouse.

Nyt kuitenkin kun olen päässyt kunnolla ratsastuksen makuun ja elämäntilanne antaa kivasti aikaa, niin kyselin uudelleen tuttavilta liikuteltavia ja tietysti taas samantien nappasi :D 

Alan jälleen käymään noin kerran viikossa tässäkin blogissa aiemmin esiintyneellä tallilla, jossa olen myös työskennellyt. Tällä kertaa liikutettavana olisi ainakin 7v pienikokoinen kimo suokkitamma Taika. 

Kerrottavaa siis varmasti taas löytyy hurumykky ja tämä blogi on hyvä syy muistaa ottaa kamerakin mukaan tallille. Tiistaina olen menossa Broncailemaan joten silloin tulossa juttua lisää! :)

-Tuisku

Kengitys

Vilson sai tänään talvipopot alle, valvoin kengityksen ja kävin sitä ennen pyörimässä kentällä.
Mentiin vain käyntiä kun kenttä oli jäässä. Yritin keskittyä omiin jalkoihin. Reisissä tuntui kun menin pääosin ilman jalustimia ja venyttelin jalkaa suoremmaksi. Kamun kanssa tuli ratsastettua paljon aika lyhyillä jalustimilla, niillä kun pysyi pukeissa paremmin mukana. Nyt onkin taas sitten kunnon istuntarempan aika. 
Oon aina istunut aika tuoli-istunnassa, mutta sitten taas pohkeita käytän liiankin taakse välillä. Pitäisi löytää jalalle se oikea paikka ja pitää se. Helpommin sanottu kun tehty.. Onneksi Vilsonin kokoisella ratsastaminen venyttää reisiä ja lonkkia automaattisesti :D Tänään siis kuitenkin venyttelin itsekin jalkoja pitkälle alas. Yritin kääntää reiden oikeaan asentoon niinkun on opetettu, eli housujen sauman pitäisi olla ulkopuolella siinä reiden keskellä. Täytyikin oikein käsin nostaa jalat oikein. Pohkeita käytän jotenkin hassusti niin että käytän enemmän alapohkeen takaosaa ja kantapäätä kun pelkkää alapohkeen sisäosaa. Tämä varmasti johtuu jalan väärästä asennosta ja tämän ansiosta varpaatkin sojottavat usein ulospäin. No ei ainakaan polvi purista, mutta kankku sitten usein puristaa! Huomaan usein että pakaralihakset on jännittyneet vaikka käytän alapohjetta, tai siis pitäisi käyttää alapohjetta.. Kamalan huonoja maneereita tullut opittua...
Kädet ja ylävartalo pysyy paremmin paikallaan, varsinkin kun vähän väliä muistuttelee itselleen "kädet, kädet, istuinluut...". Katse auttaa pitämään painoavut kohdallaan, siitäkin muistuttelen myös itseäni aika-ajoin kun huomaan tuijottavani vain hevosen asetusta...

Menin ympyröitä, voltteja, suoraa linjaa lävistäjällä, pohkeenväistöä ja pikkasen avoa. Tunnin verran oltiin kentällä, ihmeen hyvin sain ajan kulumaan ihan käynnissäkin. En ole ikinä malttanut kamalasti käyntityöskentelyyn keskittyä, vaan mielummin ravissa, tietysti joitain juttuja pitää tehdä myös käynnissä. Jos on jonkun syyn takia pitänyt vain kävellä niinkun tänään jäisen kentän vuoksi, olen lähtenyt maastoon. Nyt kuitenkin piti pysytellä kentällä odottelemassa kengittäjää ja hyvä niin. Taas tuli yllätettyä itsensä :) Huomenna reidet huutaa hoosiannaa mutta sekin on hyvä vaan!

Kengitys sujui etusten osalta kivasti, mutta takasia Vilson ei antanut laittaa. Se repii jalkansa irti niin voimakkaasti että on kaikkien kannalta parempi rauhoittaa se niiden laiton ajaksi. Odoteltiin reilu parikymmentä minsaa rauhotteen vaikutusta ja sitten Vilson nukahtikin melkein täysin, sööttejä noi otukset unessa :) Takasten laitto sujuikin sitten ihan ongelmitta nopeasti ja Vilson pääsi jatkamaan uniaan karsinaan. Seuraavan kerran pääsenkin tallille vasta ensiviikolla, joten palaillaan silloin!

Nukkuva poitsu

Pikku möhkäle ;D

Tän viikon ratsastelut

Perinteinen kelipäivitys tähän alkuun, täällä sataa räntää! Tosin nyt iltaa kohden näyttäis muuttuvan vesisateeksi. Lumi jäi hetkellisesti maahan, joten on jännän talvisen näköistä :) Onneksi vaihdettiin juuri eilen talvirenkaat kun katselin säätiedotuksia. Parempi ottaa varman päälle kun liukastella sitten suvikumeilla.

Tiistaina paistoi vielä ihanasti aurinko ja keli oli suhteellisen tyynikin. Mentiin tallikaverin kanssa maastoilemaan ja nauttimaan ihanasta säästä. Metsästäjät tulivat juuri poispäin kun olimme lähdössä maastoon joten uskalsimme mennä sinne suuntaan. Koiran haukuntaa tosin kuulimme vielä jostain kauempaa. 
Alkuun mentiin vain käyntiä kun tiet olivat kovia. Naatiskeltiin vaan :) Oli kiva nähdä taas uusia maisemia, ja nättiä oli. Joka nurkalla hevosia, taitaa ylöjärvi olla oikein hevoskunta. Vapise ypäjä! Tosin kyllä niitä talleja on paljon kangasalla ja lempäälässäkin päin. Kiva kun on mistä valita. Monella on hevoset omassa pihassakin. Itsekin siitä aina ajoittain haaveilen, mutta sitten iskee todellisuus. Mihin sitä sitten voisi ikinä lähteä ja kuinka kalliiksi kaikki sitten tulisi. Jonkinlainen pihatto olisi hieno, silloin ei niin minuutilleen tarvitsisi hevosista huolehtia, varsinkin jos olisi vapaa heinä. Ja tietysti sitten tarvitsisi olla ainakin kaksi hevosta... Jajajaja mitä vielä, eli jos nyt en lottomiljonääriksi tule, turha haaveillakaan :D

Takaisin lenkkiin, kävelimme siis alkuun pitkän matkan. Erään kuuluisuuden talon pihasta ryntäsikin jalkoihin haukkumaan koira! No tästähän Vilson riemastui oikein ja heitti valtavan pukin koiraa kohti. Onneksi ei osunut meinaan olisi ollut kyllä entinen koira se.. Hui! Ja onneksi Vilson heitti vain yhden noin ison pukin, muuten olisi ollut kyydissä pitelemistä. Noin iso hevonen kun tommosia caprioleja esittää, niin sillon mennään eikä meinata :D
Onneksi koira häipyi vähin äänin paikalta eikä enää takaisintullessa näkynyt missään.
Talon jälkeen käännyttiin pienemmälle tielle joka pieneni vielä metsäautotieksi. Sitten otettiinkin ensin ravia ja sitten laukkaa. Ja sitten mentiin! Ensimmäisen pätkän otin rauhallisemmin tunnustellakseni että Vilson antaa kiinni varmasti, mutta seuraavalla annoin Vilsonin mennä ihan miten itse halusi. Ja sehän halusi! 
Aivan mahtava fiilis isolla hevosella mennä niin lujaa kun kintuista lähtee! Ja pelkäämättä sekoiluja kuten pukkeja tai ryöstämistä. Mentiin aina pätkä laukkaa ja sitten pätkä käyntiä ja taas laukkaa. Tämäkin oli hyvä asia kontrollin kannalta. Tie päättyi kääntöpaikkaan ja otettiin vähän pitempi pätkä käyntiä takaisinpäin, että hevoset tasasivat hengitystä. 
Takaisinpäin otettiin vielä pari laukkavetoa. Tunsin jo että Vilson meni neliä kun laukan tahti muuttui! Eli lujaa mentiin. Pidin pientä eroa edellämeijään niin ei saatu kiviä naamalle. 
Aivan mahtava fiilis jäi tosta! Tuli ihan mieleen kun ruovedellä laukattiin Tuukan maastotunneilla aivan hanaa. Tuukka vain huusi, että nyt mennään ja sitten mentiin :D Kamun kanssa on menty lujaa, mutta pukittelu on vähän hillinnyt menemistä. Nyt taas alan muistamaan mitä ihanaa laukkaamisessa on :)

Hevoset olivat vähän täpinöissään laukkojen jälkeen, mutta kun pysähdyin potkimaan kakkoja tiensivuun molemmat rauhottuivat ja matka jatkui taas normaaliin tapaan rauhallista käyntiä. Siis jatkui heti kun pääsin takaisin selkään! Olen mennyt Vilsonille joka kerta korokkeelta selkään ja nyt kun pitikin ilman päästä niin joo-o morjens. Jalustin roikkuu jossain mun rinnan korkeudella... Jalan sain siihen nostettua, mutta muutaman yrityksen jälkeen ihan turha toivo päästä selkään laskematta jalustinta. Ei vaan pääse! Kyllä ennen olen päässyt isojenkin hevosten selkään vaivatta. Pakko harjoitella kyllä, aika noloa jos ei selkään pääse :D Laskin siis jalustinta muutaman reijän ja sitten ei ollut ongelmaa.
Takaisin käveltiin rauhallisesti ja ihaltiin taas maisemia ja juteltiin mukavia. Ihana lenkki kaikinpuolin. Matkaa tuli noin 15km ja aikaa meni 2 tuntia kun jouduttiin kovien pohjien takia kävelemään suurin osa. 

Tänään sitten räntäsateesta huolimatta päätin mennä kentälle, kun edellinen kerta meni niin huonosti. Otin alkuun ihan rauhallisesti vähän tutkaillen tuleeko tilsoja ja onko kenttä kovin upottava tai liukas. Harjoteltiin suoruutta lävistäjillä. Suoraan ratsastaminen on kyllä kanssa vaikeaa. Nyt näin hyvin lumesta miten meni ja aika kivasti Vilson pysyi suoralla linjalla. Välillä pientä kiemurtelua mutta yritin itse istua mahdollisimman rauhassa ja keskellä ja korjata heti jos punkee etu tai takapäätä johonkin suuntaan. Sitten otin paljon erikokoisia ympyröitä, ihan rauhassa yritin keskittyä asetukseen ja rungon taipumiseen. Vilson oli aika hitaalla päällä, mutta silti vastasi kivasti pohkeisiin, joten en lähtenyt vaatimaan kovasti vauhtia vaan keskityttiin enemmän tarkkuuteen. Muutenkin nyt oli haussa onnistumisia eikä "vääntöä".
Ravien jälkeen otin väistöjä käynnissä molempiin suuntiin. Tässä onglemana on oma asento, vaikka kuinka yritän niin väännyn selässä ihme mutkalle ja könötän siellä miten sattuu. Omasta venkoilusta huolimatta Vilson väisti ihan siististi kumpaankin suuntaan. Käännyin päädystä uran sisäpuolelle ja väistätin siitä loivasti uralle, uralla nostin ravin ja menin pääty-ympyrän, suoralla temponlisäyksen ja päädyssä takaisin käyntiin ja sama uudestaan. Kun käynnissä oli menty muutama kerta otin väistöt ravissa samaan tapaan. Ravissa meni ehkä hitusen paremmin, en ehkä ehdi itse venkoilla selässä niin paljon kun ravissa väistö menee nopeammin :D

Väistöjen jälkeen otin vielä laukkaa muutamia nostoja molempiin suuntiin. Ensin sain protestipukin, mutta sitten laukat nousivat kivasti ja pysyivät ihan ok yllä. Laukattiin suorat urat ja aina toinen pääty erittäin loivaa kaarta kentän kunnon vuoksi. Kivasti meni sekin!
Loppuun vielä ravissa muutama ympyrä ja siinäpä se. Meni siis ihan erilailla kun viimeksi, olin itsekin nyt keskittyneempi ja varsinkin omaan asentoon pyrin keskittymään kunnolla. Kyllä reidet ja lonkat huutaa armoa kun Tommosen pyödän päällä yrittää saada pohkeen oikealle kohdalleen ja pysymään siellä :D

Oltiin molemmat taas läpimärkiä ja Vilson saikin jäädä sisälle loimitettuna mutustelemaan heiniä. Oli oikein tyytyväisen oloinen ja minä myös! Jee jee :)