Vikkeilyä!

Onneksi on paljon heppailevia tuttuja joiden hevosia saan lainata nyt kun omaa ei enää ole.
Pääsin joulunaluslauantaina kokeilemaan Leenan nuorta suokkiruunaa Vikkeä ensimmäistä kertaa. Vikke on 5-vuotias, tavallaan entinen ravuri vaikkei juuri ole ehtinyt juoksemaan.
Vikke on oikein mukava poika käsitellä ja hoidella. Kiltisti seisoo käytävällä laitettavana. 
Pakkasta oli varmaan parikymmentä astetta joten kovin pitkää maastolenkkiä ei suunniteltu ihan kuskien tarkenemisen vuoksi. Leena lähti mukaan toisella hevosellaan lv-tamma Vilmalla.
Olinkin pukeutunut kunnon michelinukoksi, harmi kun ei ole toppahousuja. Jouduin tunkemaan farkkujen alle lämpökerraston ja totesin, että jalan nostaminen jalustimeen ei reisistä tiukoilla, joustamattomilla housuilla ollutkaan niin helppoa! Vikke ei oikein malta pysyä paikallaan, mutta kokemuksen suomilla apinanaisen taidoilla sain itseni selkään kammettua ilman sen suurempia ongelmia.

Valmiina lenkille

Vilma on jo yli 20-vuotias, mutta silti erittäin reipas menijä! ;) Viken olikin lenkillä aina otettava Vilmaa ravilla kiinni. Hassua näin päin, kun on tottunut itse olemaan sen menevän hevosen selässä :D Mentiin kiva metsälenkki pitkin lumisia polkuja, sääkin oli mitä kaunein auringon paistaessa. Puista tippui lunta välillä niskaan, mutta se ei menoa haitannut, sai itsekin jumpattua kun kumarteli selässä :D Vikke on erittäin varmajalkainen ja sen kyydissä on todella rentouttavaa matkustella pitkin ohjin, se osaa hyvin katsoa mihin jalkansa asettaa. 
Otettiin yksi ravipätkä ja yksi laukkapätkä. Vilma lähti kun tykin suusta ja Vikelle tuli kiire pysyä perässä. Mentiin aika todella lujaa :D Aivan mahtavaa päästellä hevosella vailla pelkoa pukittelusta tai muusta sekoilusta. 
Takaisinpäin tultiin vielä metsäpolkua ja pakkanen alkoi tuntua varpaissa, ei kun jalustimet pois jaloista ja nilkkoja pyörimään, johan alkoi tunto palata ja sitten melkein oltiinkin jo takaisin tallilla. Lenkissä meni varmaan 30-45min, en huomannut katsoa kelloa. Kauempaa ei olisi noin kylmällä tarjennut mennäkään.

Varpaat liikkeelle!

Vikke oli todella mukava tapaus ja odotan jo innolla että pääsen sillä uudestaan menemään. Mielenkiinnolla myös odotan, että pääsen kokeilemaan sitä kentällä!
Muita heppailusuunnitelmia on myös ja mahdollisesti alan taas tekemään ystävälleni tallivuoroja tarpeen mukaan silloin tällöin. 
Blogin nimi ja osoite vaihtui, toivon mukaan kaikki löytävät edelleen perille. Vaihdoin myös ulkoasua ja uusi banneri on työn alla, kun vaan löydän sopivan kuvan siihen.

edit. Osoite ennallaan ainakin toistaiseksi...

Kamun lähtö

Blogi on ollut nyt piilossa hetken aikaa johtuen siitä, että olen päättänyt luopua Kamusta.
Asia on ollut kuplinut takaraivossa jo vuoden verran. Siihen liittyy henkilökohtaisia asioita joita tapahtuu omassa elämässäni, sekä Kamun ongelmat suurinpiirtein kaiken suhteen.

Päätin siis laittaa Kamun pois kokonaan. Mietin kyllä jos olisin antanut sen esim seurahevoseksi, mutta Kamu ei viihdy pelkästään oloneuvoksena niin hyvin, vaan kaipaa tekemistä. En kuitenkaan halua antaa sitä käyttöön kun se ei selkeästi halua sitä itse. Se stressaa ratsastuksesta kovasti ja protestoi kaikkea vastaan. En halua riskeerata, että sen kanssa joku teloisi itseään tai se joutuisi kiertoon. Kamu on asunut jo niin monessa paikassa ja tehnyt uraa juoksijana ja ratsuna. En myöskään antaisi itselleni anteeksi jos saisin myöhemmin kuulla, että Kamua on kohdeltu huonosti. Olen yhden vaivaisen laittanut eteenpäin ja sen kanssa jo tuli säätöä, toiste en samaa virhettä tee. 

Tein siis ratkaisun mikä mielestäni on tässä tilanteessa ja tälle hevoselle ainoa oikea.
Pahaa tekee, olen monta viikkoa ollut vähän muissa maailmoissa enkä iltaisin meinaa saada unta. Huomenna on Kamun lähtö, möykky puristaa rinnassa..

Jatkan kuitenkin hevosten kanssa touhuilua, joten varmaan kirjoittelen edelleen blogia. Tosin nimen ainakin muutan, ehkä myös osoitteen jos osaan. Jätän kuitenkin vanhat kirjoitukset nyt näkyville jos niitä joku haluaa selailla.