Kengitys

Vilson sai tänään talvipopot alle, valvoin kengityksen ja kävin sitä ennen pyörimässä kentällä.
Mentiin vain käyntiä kun kenttä oli jäässä. Yritin keskittyä omiin jalkoihin. Reisissä tuntui kun menin pääosin ilman jalustimia ja venyttelin jalkaa suoremmaksi. Kamun kanssa tuli ratsastettua paljon aika lyhyillä jalustimilla, niillä kun pysyi pukeissa paremmin mukana. Nyt onkin taas sitten kunnon istuntarempan aika. 
Oon aina istunut aika tuoli-istunnassa, mutta sitten taas pohkeita käytän liiankin taakse välillä. Pitäisi löytää jalalle se oikea paikka ja pitää se. Helpommin sanottu kun tehty.. Onneksi Vilsonin kokoisella ratsastaminen venyttää reisiä ja lonkkia automaattisesti :D Tänään siis kuitenkin venyttelin itsekin jalkoja pitkälle alas. Yritin kääntää reiden oikeaan asentoon niinkun on opetettu, eli housujen sauman pitäisi olla ulkopuolella siinä reiden keskellä. Täytyikin oikein käsin nostaa jalat oikein. Pohkeita käytän jotenkin hassusti niin että käytän enemmän alapohkeen takaosaa ja kantapäätä kun pelkkää alapohkeen sisäosaa. Tämä varmasti johtuu jalan väärästä asennosta ja tämän ansiosta varpaatkin sojottavat usein ulospäin. No ei ainakaan polvi purista, mutta kankku sitten usein puristaa! Huomaan usein että pakaralihakset on jännittyneet vaikka käytän alapohjetta, tai siis pitäisi käyttää alapohjetta.. Kamalan huonoja maneereita tullut opittua...
Kädet ja ylävartalo pysyy paremmin paikallaan, varsinkin kun vähän väliä muistuttelee itselleen "kädet, kädet, istuinluut...". Katse auttaa pitämään painoavut kohdallaan, siitäkin muistuttelen myös itseäni aika-ajoin kun huomaan tuijottavani vain hevosen asetusta...

Menin ympyröitä, voltteja, suoraa linjaa lävistäjällä, pohkeenväistöä ja pikkasen avoa. Tunnin verran oltiin kentällä, ihmeen hyvin sain ajan kulumaan ihan käynnissäkin. En ole ikinä malttanut kamalasti käyntityöskentelyyn keskittyä, vaan mielummin ravissa, tietysti joitain juttuja pitää tehdä myös käynnissä. Jos on jonkun syyn takia pitänyt vain kävellä niinkun tänään jäisen kentän vuoksi, olen lähtenyt maastoon. Nyt kuitenkin piti pysytellä kentällä odottelemassa kengittäjää ja hyvä niin. Taas tuli yllätettyä itsensä :) Huomenna reidet huutaa hoosiannaa mutta sekin on hyvä vaan!

Kengitys sujui etusten osalta kivasti, mutta takasia Vilson ei antanut laittaa. Se repii jalkansa irti niin voimakkaasti että on kaikkien kannalta parempi rauhoittaa se niiden laiton ajaksi. Odoteltiin reilu parikymmentä minsaa rauhotteen vaikutusta ja sitten Vilson nukahtikin melkein täysin, sööttejä noi otukset unessa :) Takasten laitto sujuikin sitten ihan ongelmitta nopeasti ja Vilson pääsi jatkamaan uniaan karsinaan. Seuraavan kerran pääsenkin tallille vasta ensiviikolla, joten palaillaan silloin!

Nukkuva poitsu

Pikku möhkäle ;D

Tän viikon ratsastelut

Perinteinen kelipäivitys tähän alkuun, täällä sataa räntää! Tosin nyt iltaa kohden näyttäis muuttuvan vesisateeksi. Lumi jäi hetkellisesti maahan, joten on jännän talvisen näköistä :) Onneksi vaihdettiin juuri eilen talvirenkaat kun katselin säätiedotuksia. Parempi ottaa varman päälle kun liukastella sitten suvikumeilla.

Tiistaina paistoi vielä ihanasti aurinko ja keli oli suhteellisen tyynikin. Mentiin tallikaverin kanssa maastoilemaan ja nauttimaan ihanasta säästä. Metsästäjät tulivat juuri poispäin kun olimme lähdössä maastoon joten uskalsimme mennä sinne suuntaan. Koiran haukuntaa tosin kuulimme vielä jostain kauempaa. 
Alkuun mentiin vain käyntiä kun tiet olivat kovia. Naatiskeltiin vaan :) Oli kiva nähdä taas uusia maisemia, ja nättiä oli. Joka nurkalla hevosia, taitaa ylöjärvi olla oikein hevoskunta. Vapise ypäjä! Tosin kyllä niitä talleja on paljon kangasalla ja lempäälässäkin päin. Kiva kun on mistä valita. Monella on hevoset omassa pihassakin. Itsekin siitä aina ajoittain haaveilen, mutta sitten iskee todellisuus. Mihin sitä sitten voisi ikinä lähteä ja kuinka kalliiksi kaikki sitten tulisi. Jonkinlainen pihatto olisi hieno, silloin ei niin minuutilleen tarvitsisi hevosista huolehtia, varsinkin jos olisi vapaa heinä. Ja tietysti sitten tarvitsisi olla ainakin kaksi hevosta... Jajajaja mitä vielä, eli jos nyt en lottomiljonääriksi tule, turha haaveillakaan :D

Takaisin lenkkiin, kävelimme siis alkuun pitkän matkan. Erään kuuluisuuden talon pihasta ryntäsikin jalkoihin haukkumaan koira! No tästähän Vilson riemastui oikein ja heitti valtavan pukin koiraa kohti. Onneksi ei osunut meinaan olisi ollut kyllä entinen koira se.. Hui! Ja onneksi Vilson heitti vain yhden noin ison pukin, muuten olisi ollut kyydissä pitelemistä. Noin iso hevonen kun tommosia caprioleja esittää, niin sillon mennään eikä meinata :D
Onneksi koira häipyi vähin äänin paikalta eikä enää takaisintullessa näkynyt missään.
Talon jälkeen käännyttiin pienemmälle tielle joka pieneni vielä metsäautotieksi. Sitten otettiinkin ensin ravia ja sitten laukkaa. Ja sitten mentiin! Ensimmäisen pätkän otin rauhallisemmin tunnustellakseni että Vilson antaa kiinni varmasti, mutta seuraavalla annoin Vilsonin mennä ihan miten itse halusi. Ja sehän halusi! 
Aivan mahtava fiilis isolla hevosella mennä niin lujaa kun kintuista lähtee! Ja pelkäämättä sekoiluja kuten pukkeja tai ryöstämistä. Mentiin aina pätkä laukkaa ja sitten pätkä käyntiä ja taas laukkaa. Tämäkin oli hyvä asia kontrollin kannalta. Tie päättyi kääntöpaikkaan ja otettiin vähän pitempi pätkä käyntiä takaisinpäin, että hevoset tasasivat hengitystä. 
Takaisinpäin otettiin vielä pari laukkavetoa. Tunsin jo että Vilson meni neliä kun laukan tahti muuttui! Eli lujaa mentiin. Pidin pientä eroa edellämeijään niin ei saatu kiviä naamalle. 
Aivan mahtava fiilis jäi tosta! Tuli ihan mieleen kun ruovedellä laukattiin Tuukan maastotunneilla aivan hanaa. Tuukka vain huusi, että nyt mennään ja sitten mentiin :D Kamun kanssa on menty lujaa, mutta pukittelu on vähän hillinnyt menemistä. Nyt taas alan muistamaan mitä ihanaa laukkaamisessa on :)

Hevoset olivat vähän täpinöissään laukkojen jälkeen, mutta kun pysähdyin potkimaan kakkoja tiensivuun molemmat rauhottuivat ja matka jatkui taas normaaliin tapaan rauhallista käyntiä. Siis jatkui heti kun pääsin takaisin selkään! Olen mennyt Vilsonille joka kerta korokkeelta selkään ja nyt kun pitikin ilman päästä niin joo-o morjens. Jalustin roikkuu jossain mun rinnan korkeudella... Jalan sain siihen nostettua, mutta muutaman yrityksen jälkeen ihan turha toivo päästä selkään laskematta jalustinta. Ei vaan pääse! Kyllä ennen olen päässyt isojenkin hevosten selkään vaivatta. Pakko harjoitella kyllä, aika noloa jos ei selkään pääse :D Laskin siis jalustinta muutaman reijän ja sitten ei ollut ongelmaa.
Takaisin käveltiin rauhallisesti ja ihaltiin taas maisemia ja juteltiin mukavia. Ihana lenkki kaikinpuolin. Matkaa tuli noin 15km ja aikaa meni 2 tuntia kun jouduttiin kovien pohjien takia kävelemään suurin osa. 

Tänään sitten räntäsateesta huolimatta päätin mennä kentälle, kun edellinen kerta meni niin huonosti. Otin alkuun ihan rauhallisesti vähän tutkaillen tuleeko tilsoja ja onko kenttä kovin upottava tai liukas. Harjoteltiin suoruutta lävistäjillä. Suoraan ratsastaminen on kyllä kanssa vaikeaa. Nyt näin hyvin lumesta miten meni ja aika kivasti Vilson pysyi suoralla linjalla. Välillä pientä kiemurtelua mutta yritin itse istua mahdollisimman rauhassa ja keskellä ja korjata heti jos punkee etu tai takapäätä johonkin suuntaan. Sitten otin paljon erikokoisia ympyröitä, ihan rauhassa yritin keskittyä asetukseen ja rungon taipumiseen. Vilson oli aika hitaalla päällä, mutta silti vastasi kivasti pohkeisiin, joten en lähtenyt vaatimaan kovasti vauhtia vaan keskityttiin enemmän tarkkuuteen. Muutenkin nyt oli haussa onnistumisia eikä "vääntöä".
Ravien jälkeen otin väistöjä käynnissä molempiin suuntiin. Tässä onglemana on oma asento, vaikka kuinka yritän niin väännyn selässä ihme mutkalle ja könötän siellä miten sattuu. Omasta venkoilusta huolimatta Vilson väisti ihan siististi kumpaankin suuntaan. Käännyin päädystä uran sisäpuolelle ja väistätin siitä loivasti uralle, uralla nostin ravin ja menin pääty-ympyrän, suoralla temponlisäyksen ja päädyssä takaisin käyntiin ja sama uudestaan. Kun käynnissä oli menty muutama kerta otin väistöt ravissa samaan tapaan. Ravissa meni ehkä hitusen paremmin, en ehkä ehdi itse venkoilla selässä niin paljon kun ravissa väistö menee nopeammin :D

Väistöjen jälkeen otin vielä laukkaa muutamia nostoja molempiin suuntiin. Ensin sain protestipukin, mutta sitten laukat nousivat kivasti ja pysyivät ihan ok yllä. Laukattiin suorat urat ja aina toinen pääty erittäin loivaa kaarta kentän kunnon vuoksi. Kivasti meni sekin!
Loppuun vielä ravissa muutama ympyrä ja siinäpä se. Meni siis ihan erilailla kun viimeksi, olin itsekin nyt keskittyneempi ja varsinkin omaan asentoon pyrin keskittymään kunnolla. Kyllä reidet ja lonkat huutaa armoa kun Tommosen pyödän päällä yrittää saada pohkeen oikealle kohdalleen ja pysymään siellä :D

Oltiin molemmat taas läpimärkiä ja Vilson saikin jäädä sisälle loimitettuna mutustelemaan heiniä. Oli oikein tyytyväisen oloinen ja minä myös! Jee jee :)

Välillä hyvin ja välillä huonosti...

Olen nukkunut viimeiset päivät todella huonosti ja viime yönäkin unta sain vain nelisen tuntia, ajatus siis ei juokse tällä hetkellä ollenkaan, valittelut siis kököstä tekstistä. Päätin kuitenkin nyt tehdä ainakin jonkinlaisen postauksen edellisistä ratsastuskerroista ennen kun unohdan kaiken.

Vilson aina yhtä innokkaana lähtemään töihin! XD

Viime perjantaina menin kentällä. Talutin alkukäynnit, sillä Vilson on edes hieman reippaampi niin ja ei se lisäliikunta itsellekään ikinä haittaa tee. Taluttelin kymmenisen minuuttia jonka jälkeen selästä otin vain muutaman minuutin kontrollia käynnissä ja aloitin tiivistahtisen ravityöskentelyn. Vilson tuntui oikein mukavalta ja liikkui jopa ihan omalla moottorillaan paikoitellen. Suoraa uraa ei juurikaan menty vaan erilaisia kaarevia uria ja paljon ympyröitä. En myöskään mennyt samaan kierrokseen putkeen kuin pari kiekkaa kerralla maksimissaan. Taivuttelu oli siis päivän sana. 
Alkuun Vilson viskeli päätään jonkin verran, mutta kun tehtäviä alkoi tulla niin tiiviiseen tahtiin taisi viskely unohtua jo senkin vuoksi. Välikäyntiä otin vain kierroksen verran ja sitten taas mentiin ravilla. Kolmikaarinen kiemuraura sujui ihan mallikkaasti ja Vilson alkoi pehmetä kyljistään, taipui, asettui ja vastasi pohkeeseen.
Työskenneltiin noin puoli tuntia erittäin tiiviisti ja lopetin kun kaikki meni oikein hienosti. Kävelytin taas loppukäynnit maastakäsin.

Eilen, tiistaina oltiin kaverini kanssa tallilla ja hän ulkoilutti koiraani ja me käveltiin Vilsonin kanssa perässä. He olivatkin oikein hyvä vetoapu yksinään niin hitaalle Vilsonille. Aina vaan kun he pysähtyivät, Vilsonkin pysähtyi :D Vettä satoi kaatamalla ja liikennettä oli paljon, mutta Vilson oli ihan siivosti koko lenkin. Kaikki oltiinkin sitten kun uitettuja koiria.

Uitetut koirat

Tänään olin taas kentällä, VIRHE! :D Kenttä oli lillua ja toisessa päässä iso lätäkkö. Pohja meni myöskin hieman kuopille ja Vilson välillä kompuroi omiin jälkiinsä. Tänään ei mennyt mikään hyvin, en tiedä inhoaako Vilson sadetta vai märkää kenttää, vai oliko tänään muutenvaan jukuripäivä. Alkuun mentiin käyntiä vartin verran ja kun nostin ensimmäisen ravin, sain kaksi eri pukkisarjaa. Vilsonin pukit ovat siis todella nössöjä ja sen saa komentamalla lopettamaan, mutta tänään tosiaan oli pukkeja enemmän kun yleensä. Kaikesta huolimatta päästiin ravailemaan. Menin lähinnä vain isoja ympyröitä ja kahdeksikkoa, sekä vähän temponlisäyksiä pitkillä sivuilla. Silti tuntui ettei Vilsonia nyt vaan huvittanut. Todella pieniä hyviäkin hetkiä oli, mutta kyllä se suurimmaksi osaksi oli "taistelua". Ravityöskentelyn jälkeen yritin vielä tehdä voltteja ihan käynnissä kentän kunnon vuoksi, mutta ei niistä tullut mitään. Vilson laahusti juuri ja juuri jalkojaan nostellen eikä kuunnellut pohkeita yhtään eikä taipunut mihinkään. Puski vain lapa edellä. Tähän ei tietysti oma väsymystila kauheasti auttanut... En jaksanut keskittyä vaan otin vielä ravia sen verran että sain Vilsonin jotenkin avuille ja päätin lopettaa. En katsonut kelloa, mutta ei me ihan tuntia taidettu mennä.

Oli tässä päivässä hyvääkin. Vilson oli oikein enkeli karsinassa kuntoon laittaessa ja tuntui nauttivan harjauksesta ja rapsuttelusta ja "seurustelusta". Välillä se ei oikein harjauksesta niin välitä ja näyttää hapanta naamaa. Toisin oli tänään. Oikein söötti otus kaikesta huolimatta! <3
Seuraavalla kerralla kun olen väsynyt, täytyy muistaa ettei kentälle ainakaan ole mitään asiaa, vaan suoraan maastoon löntystelemään niin säästyy molemmat ressiltä :)

Ohessa kuvia tiistailta, vihdoin, kuvia!! :D

Siellä olis ruohoo!! 

Maastoilua

Eikä vieläkään kuvia! Torstaina unohdin koko kameran ja tänään kamera jäi eteisen pöydälle.. Huoh, ehkä perjantaina sitten, kun menen seuraavan kerran :)

Viime torstaina oli tosi kurja keli, satoi ja tuuli, mutta eikun sadevaatetta niskaan vaan ja baanalle! Menin yksinäni lenkin läheiselle radio?mastolle ja takaisin. Vilson oli ihan kiltisti, vaikka oli paljon liikennettä. Ainoastaan isoja rekkoja se vähän katseli, mutta kun väistettiin niitä ristetyksiin niin ei ollut mitään ongelmaa. Yksi rekka meni vierestäkin eikä Vilson siltikään mitään temppuillut.

Tänään olin toisen tallilaisen kanssa yhdessä maastossa, hän näytti yhden reitin. Noin 6km ja aikaa meni reilu tunti kun mentiin lisäksi maston mäki, eikä päästy ravailemaan kun tiet on niin kovia :/
Tällä kertaa Vilson ei tullut laitumelta vastaan vaan jouduin hakemaan sen perältä asti. Tuntui melkein että se ei edes huomannut mua ennenkun olin ihan lähellä, vislailuista ja huuteluista huolimatta. Vilsonin tarhakaveri kyllä huomasi ja seurasi liimattuna koko matkan. Juu oli mulla leipää! :D
No, heppa laitsalta, harjailua, kamat niskaan ja baanalle! Suunnattiin alkuun mastolle, jonne johtaa pitkä jyrkkä mäki. Ensin mentiin ravia, mutta Vilson halusi itse laukata niin annoin, ja sehän lähti! Olin aika yllättynyt kuinka reipasta kyytiä se osaa halutessaan mennä. Silti se otti heti raville kun pyysin, eikä yrittänyt mitään pukitteluja tai kikkailuja. Oli ihanaa! Kyllä sitä osaa aina arvostaa vauhdissakin käyttäytyviä hevosia, kun monta vuotta itse sai kylmää kyytiä Kamulta. Kamu ei ikinä ryöstänyt, mutta se todellakin sitten pukitteli. Ja paljon. Maastossa sillä laukkaaminen oli aika jännittävää, ravilla oli turvallisempaa vaikka pukkeja silloinkin lenteli.
Laukan jälkeen Vilson oli ihan tohkeissaan ja päristeli ja käveli tosi reippaasti. Muutenkin kävelytahti oli tänään pikkasen erilaista kun yksin sen kanssa mennessä :D

Lenkistä nyt ei muuten kamalasti kerrottavaa ole, kun tosiaan ei pystytty ravaamaan kun yksi lyhyt pätkä tien kovuuden takia. Kiva oli kuitenkin katsella uusia maisemia ja seura oli mukavaa, juttua riitti :) 
Kun ei päästy ravailemaan, tuli kyllä aika viileä. Paksummat hanskat ainakin olis pitänyt jo olla ja villasukat! Mulla ei ollut edes vielä mitään housujen alla, mutta pitää ainakin maastolenkeille alkaa sitäkin harkitsemaan. Polvet ja reidet kiittää :)

Perjantaina sitten taas uusi kerta ja silloin menen kentälle kokeilemaan meneekö huonommin vai paremmin. Suunnittelen jo tässä mitä tehtäviä tekisin :)