Vikkeilyä!

Onneksi on paljon heppailevia tuttuja joiden hevosia saan lainata nyt kun omaa ei enää ole.
Pääsin joulunaluslauantaina kokeilemaan Leenan nuorta suokkiruunaa Vikkeä ensimmäistä kertaa. Vikke on 5-vuotias, tavallaan entinen ravuri vaikkei juuri ole ehtinyt juoksemaan.
Vikke on oikein mukava poika käsitellä ja hoidella. Kiltisti seisoo käytävällä laitettavana. 
Pakkasta oli varmaan parikymmentä astetta joten kovin pitkää maastolenkkiä ei suunniteltu ihan kuskien tarkenemisen vuoksi. Leena lähti mukaan toisella hevosellaan lv-tamma Vilmalla.
Olinkin pukeutunut kunnon michelinukoksi, harmi kun ei ole toppahousuja. Jouduin tunkemaan farkkujen alle lämpökerraston ja totesin, että jalan nostaminen jalustimeen ei reisistä tiukoilla, joustamattomilla housuilla ollutkaan niin helppoa! Vikke ei oikein malta pysyä paikallaan, mutta kokemuksen suomilla apinanaisen taidoilla sain itseni selkään kammettua ilman sen suurempia ongelmia.

Valmiina lenkille

Vilma on jo yli 20-vuotias, mutta silti erittäin reipas menijä! ;) Viken olikin lenkillä aina otettava Vilmaa ravilla kiinni. Hassua näin päin, kun on tottunut itse olemaan sen menevän hevosen selässä :D Mentiin kiva metsälenkki pitkin lumisia polkuja, sääkin oli mitä kaunein auringon paistaessa. Puista tippui lunta välillä niskaan, mutta se ei menoa haitannut, sai itsekin jumpattua kun kumarteli selässä :D Vikke on erittäin varmajalkainen ja sen kyydissä on todella rentouttavaa matkustella pitkin ohjin, se osaa hyvin katsoa mihin jalkansa asettaa. 
Otettiin yksi ravipätkä ja yksi laukkapätkä. Vilma lähti kun tykin suusta ja Vikelle tuli kiire pysyä perässä. Mentiin aika todella lujaa :D Aivan mahtavaa päästellä hevosella vailla pelkoa pukittelusta tai muusta sekoilusta. 
Takaisinpäin tultiin vielä metsäpolkua ja pakkanen alkoi tuntua varpaissa, ei kun jalustimet pois jaloista ja nilkkoja pyörimään, johan alkoi tunto palata ja sitten melkein oltiinkin jo takaisin tallilla. Lenkissä meni varmaan 30-45min, en huomannut katsoa kelloa. Kauempaa ei olisi noin kylmällä tarjennut mennäkään.

Varpaat liikkeelle!

Vikke oli todella mukava tapaus ja odotan jo innolla että pääsen sillä uudestaan menemään. Mielenkiinnolla myös odotan, että pääsen kokeilemaan sitä kentällä!
Muita heppailusuunnitelmia on myös ja mahdollisesti alan taas tekemään ystävälleni tallivuoroja tarpeen mukaan silloin tällöin. 
Blogin nimi ja osoite vaihtui, toivon mukaan kaikki löytävät edelleen perille. Vaihdoin myös ulkoasua ja uusi banneri on työn alla, kun vaan löydän sopivan kuvan siihen.

edit. Osoite ennallaan ainakin toistaiseksi...

Kamun lähtö

Blogi on ollut nyt piilossa hetken aikaa johtuen siitä, että olen päättänyt luopua Kamusta.
Asia on ollut kuplinut takaraivossa jo vuoden verran. Siihen liittyy henkilökohtaisia asioita joita tapahtuu omassa elämässäni, sekä Kamun ongelmat suurinpiirtein kaiken suhteen.

Päätin siis laittaa Kamun pois kokonaan. Mietin kyllä jos olisin antanut sen esim seurahevoseksi, mutta Kamu ei viihdy pelkästään oloneuvoksena niin hyvin, vaan kaipaa tekemistä. En kuitenkaan halua antaa sitä käyttöön kun se ei selkeästi halua sitä itse. Se stressaa ratsastuksesta kovasti ja protestoi kaikkea vastaan. En halua riskeerata, että sen kanssa joku teloisi itseään tai se joutuisi kiertoon. Kamu on asunut jo niin monessa paikassa ja tehnyt uraa juoksijana ja ratsuna. En myöskään antaisi itselleni anteeksi jos saisin myöhemmin kuulla, että Kamua on kohdeltu huonosti. Olen yhden vaivaisen laittanut eteenpäin ja sen kanssa jo tuli säätöä, toiste en samaa virhettä tee. 

Tein siis ratkaisun mikä mielestäni on tässä tilanteessa ja tälle hevoselle ainoa oikea.
Pahaa tekee, olen monta viikkoa ollut vähän muissa maailmoissa enkä iltaisin meinaa saada unta. Huomenna on Kamun lähtö, möykky puristaa rinnassa..

Jatkan kuitenkin hevosten kanssa touhuilua, joten varmaan kirjoittelen edelleen blogia. Tosin nimen ainakin muutan, ehkä myös osoitteen jos osaan. Jätän kuitenkin vanhat kirjoitukset nyt näkyville jos niitä joku haluaa selailla.

Haavanhoitoa

Tarkoituksena oli tänään mennä puomeja kentällä, mutta kun hain Kamua tarhasta huomasin että sen toinen etunen oli turvoksissa vuohisesta alaspäin. Pesin jalan ja löysin pienen haavan jalan sisäsivulta etupuolelta. Varmaan hokista tullut piehtaroidessa. Haava ei ollut onneksi paha eikä turvotuskaan. Päätin kuitenkin jättää puomit nyt väliin ja mennä kentälle juoksuttamaan, samalla voisin katsoa liikkeen.
Kamu oli ihan normaali liikuttaessa ja pukitteli aika paljon ja riehui normaaliin tapaan. Ainakaan ei etunen yhtään haitannut! Juoksuttelin käynti-ravi siirtymisiä välillä ihan muutama askel käyntiä ja taas ravi ja muutama askel ravia ja käynti. Kamu alkaa kivasti käyttämään siirtymisissä takaosaa ja huomaan oikein kun alkaa etupää nousemaan ja takapää tekee siirtymisissä työn. Koitin myös saada Kamua ravin sisällä hidastamaan ja nostamaan tempoa, hidastaminen sujui ihan hyvin, mutta aina meinasi tiputtaa käynnille, ihan hyvin kuitenkin kun tätä harjoitusta ei ole liinassa pelkillä ääniavuilla ikinä menty. Hidastelujen jälkeen kun pyysin lisämään askelta, nousikin sitten pukin kautta laukka. Kamu veteli varmaan 10 kierrosta ihan täysillä välillä ravia ja laukkaa. Tais kierrokset nousta tollasesta hissuttelusta :D
Toiseen kierrokseen meni ihan hyvin myös ja laukannostojakin pystyi jopa pyytämään ilman räjähtävää sekoilua :)

Heitin Kamulle fleececoolerin selkään ja lähdin taluttamaan lähilenkin loppuverkaksi. Tallilla oli jalasta jo hyvin turvotukset laskeneet. Päätin kuitenkin laittaa betadinehauteen siihen, ettei tulisi taas impparia niinkun viime syksynä. Kamulla ei yleensä normaalit haavat turvotusta aiheuta, joten toivotaan nyt että impparilta vältyttäisiin.

Kamu pesarissa paketti jalassa

Maastoilusta

Oltiin tänään maastolenkillä, mulla oli vähän hoppu ja yritin laittaa Kamun mahdollisimman nopeesti kuntoon, myös sen takia ettei pimee pääsis yllättään. Tein jonkinlaisen henkilökohtaisen ennätyksen ja oltiin lähtövalmiina noin 20minsassa. Mulla menee usein helposti tuntikin kun harjailen monella eri harjalla ja Kamu aika likanen. Haluan että missään ei ole kurahippuakaan. On myös hyvää alkulämmittelyä ratsastajalle ja varsikin kumisualla hinkkaamalla hevosenkin verenkiertoa vauhdittavaa. Varmistan huolellisella harjauksella myös, ettei ole haavoja, lämpöä tai aristusta missään päin kroppaa.
Jouhet pitää myös selvittää, kamalaa jos on purua hännässä tai tukka takussa! ;D
Tänään kuitenkin vetelin vain pölärillä selän, mahavyön kohdan ja pään, en laittanut muita suojia kuin putsit ja heijastimet eivät hierrä pörröisiä jalkoja.

Laitoin Kamulle ja itselleni melkein kaikki heijastimet mitä meillä on, eli Kamulle loimi, jalkaheijastimet, heijastinrintaremmi ja heijastava riimu. Itselläni kypäräheijastin ja heijastinliivi.
En tiennyt kuinka pitkän maastolenkin menisimme, ja Kamu on ollut aika pöllö maastossa tuolla uudessa paikassa kun en ole ehtinyt sitä kunnolla vielä uusiin maisemiin totuttaa. Sikamainen määrä ylimääräisiä vapaita, jotka kerryttävät sikamaisen määrän ylimääräistä energiaa ei ainakaan asiaa ole auttanut. Kamu on aina kyttäillyt maastossa, mulle tullessa se ei suostunut maastoilemaan kunnolla, vaan harrasti kaikenlaista temppuilua. Bravuurina sillä oli kyttäys, stoppailu, peruttaminen vaikka ojia myöden, pystyynhyppiminen ja takajalkojen kautta ympäri loikkaaminen ja sitten kotia kohti ryntääminen. 
Ollaan näiden vuosien aikana jo hyvin saatu maastoiltua ja joka paikkaan se on uskaltanut kiltisti mennä vaikka sitä on pelottanutkin. Nyt ongelmia on ilmentynyt jälleen. Eräs maastokertamme meni aika jännissä merkeissä kun hetken matkaa tallilta päästyämme Kamu aloitti kunnon sekoilun, peruutteli keskellä tietä ja ojia myöten ja aina eteenpäin pyytäessäni se pukitti ja yritti kääntyä takaisin kotiin.
Sain sen komentamalla äänellä ja vähän raippaa näyttämällä tottelemaan, vaikka raippaa se vihaakin ja osoittaa sen pukeilla myös. Pääsimme sitten lenkin kipittämällä puoleen väliin, mutta takaisinpäin käännyttyämme yritti Kamu ryöstää ja kun pidätin, se pukitti. Tulin lopulta alas selästä kun sain sen muutaman askeleen ensin kävelemään mun komennon alla. Talutin kotiin ja vielä loppusuorallakin Kamu yllättäen kääntyi takaa tulevan auton eteen. Ilmeisesti se ei sitä huomannut kun olimme vasemmassa laidassa ja Kamulla oikeassa silmässä huonompi näkö. Onneksi autoilijat täällä ohittavat kohteliaasti hidastaen joten autoilija ehti hyvin pysäyttämään ja sain pelästyneen konin takaisin tien reunaan. Kamuhan ei pelkää mitään autoja, rekkoja, traktoreita, mopoja, mönkijöitä jne. Ainoastaan ylimääräinen energia saa sen jotenkin säpsyksi. Olemme ohittaneet ilman ongelmia mm betoniauton n 50cm päästä ja se päästi jarruista ilmat juuri kohdalla.

Tänään sitten lähdin vähän kokeilemaan miltä jo muutamaan kertaan kuljettu reitti tuntuisi Kamun mielestä. Alkumatka meni mukavasti jopa ihan leppoisissa merkeissä ja Kamu asteli reippasti eteenpäin, eikä kyttäillyt turhia. Samassa kohdassa missä viimeksi sekoilu alkoi Kamu heitti 180 astetta ympäri ja rynnisti takaisinpäin. Olin valmiudessa joten sain sen pysähtymään PRUUU PRUUU SOOOOPRUUU hokien onneksi jo parin askeleen jälkeen. Käännyimme takaisin menosuuntaan ja mikäs se siellä, halkopinon päällä pikkasen joku pellin reuna heilahti tuulessa, OMG sekö se juttu tossa mutkassa nyt onkin, halkopino.. Kamala, pulleita lämppäreitä syövä halkopino!

Matka jatkui ja Kamu selkeästi hieman rauhottui kun sapelihammashalkopino jäi taakse, muutama pieni säpsähdys tuli, mutta etenimme ihan mukavaa tahtia, Kamu katseli maisemia pää pyörien ja korvat piikkisuorina höröllään. Muutama rauhottava pärinäkin tuli jo siinä vaiheessa. Ohitimme muutamia jänniä paikkoja ihan sujuvasti, mutta sitten Kamu sai sydärin. Puskasta lähti lentoon jotain talitinttejä muutama ja Kamu tipahti polvilleen! Siis se vaan jämähti paikalleen reippaasta käynnistä niin nanosekunnissa, että liikevoima vei etuset alta. Tähän en ollut niin varautunut, joten pelästyin vähän itsekin mihin hevosen etupää katosi :D Tilanteesta selvittiin kuitenkin ilman sen kummempia muuveja ja jatkettiin vielä hetken matkaa katsomaan minkälaista uutta maisemaa seuraavan mutkan takaa näkyisi.
Kotimatka sujui ihan kivasti, uskalsin jo antaa vähän enemmän ohjaa ja Kamukin päristeli onnessaan kun vihdoin oli turpa kohti turvallista kotitallia. Kaikki autot ohitettiin erimerkillisesti Kamumaisen tyynesti ja tuntuivat auringon laskiessakin edelleen hyvin näkevä meidät heijastin varusteltuina :)

Maasto meni kivasti, seuraavan kerran suunnitteilla maastoilua torstaille, josko päästäisiin ravailemaankin, kun on luvattu kosteampaa keliä ja tiet pehmenevät - jotain hyvää pitää keksiä huonostakin säästä :)

Kamu säpsynä helmikuussa 2012

odovotsidivikkodovo

Tittidii tyttydyy, just kotiuduin tallilta, pääsin vihdoin valosan aikaan ja kamerakin oli mukana :)
Harmi vaan kun ite saa otettua kuvia pelkästään seisovasta hevosesta, pitäis mennä Heidin kanssa taas samaan aikaan että voisi paparazzeilla kunnolla ja sais kuvia liikeestäkin!
Leikkasin vihdoin Kamun häntää lyhyemmäksi, en ole sitä viitsinyt niin tarkasti selvittää kun selvitysaine on loppu enkä muista ostaa sitä ikinä! Nyt kuitenkin kun oli hyvin aikaa selvittelin hännän harjaharjalla ja nipsasin ihan reippaasti lyhyemmäksi. Pysyy kurasta pois, vaikkei tarhoissa kun muutama senttiä mutaa ole niin silti se roiskuu häntään ja pakkasella jäätyy kivoiksi kökkäreiksi hännän päähän.

Pallero suoraan tarhasta

Ennen ratsastusta

No mutta, tänään perusjuttuja kentällä. Juoksutin alkuun, ajattelin että riehukoot siinä liinan päässä ne pukkienergiat ja olis mun kanssa sitten kilttinä ja kuuliaisena. 
Juoksutin varmaan kymmenisen minsaa reipasta ravia molempiin suuntiin. Menin sitten ite selkään ja aloin tekeen käyntityöskentelyä. Uus satula on tosi kiva istua, mutta oma istunta on ihan kamala! Mun jalat seilaa kylkiä pitkin varmaan kupeisiin asti, istun ihan kenollaan ja painoavut menee varmaan just päinvastoin kun pitäis. Kamukin on notkee kun rautakanki, todella tyylikästä menoa siis :D
Pitäis saada nyt rutiinia senverran tohon kenttämenoon että voisin alkaa keskittyyn taas omaan ratsastukseenkin eikä tarttis miettiä vaan koska hevonen on sinkoomassa maata kiertävälle radalle tai muuten venkoilee omiaan. Ei auta kun ryhdistäytyä ja jaksaa mennä siinä. Yritän, yritän..
Otin paljon voltteja, pysähdys-peruutus-käynti siirtymisiä, ratsastin kulmat tosi huolella. Kenttä on vähän huonona, ei ole märkä eikä jäässä, mutta muutama kohta on huomattavasti pehmeempi kun muualla ja niissä meinaa aina Kamulla tasapaino mennä ja tulee tahtirikkoja. 
Ravissa menin isoja ympyröitä paljon. Käynnissä tein vielä muutamat avot ja pohkeenväistöt. Avot meni tosi hyvin vasemmalle! Pohkeenväistö taas meni huonommin vasemmalle, hmm..
Aloin ravailemaan loppuraveja, käänsin ympyrälle ja Kamu veti ihan puskista megapukin! Se ei vetäny edes päätään alas, eikä näyttäny mitään varotusmerkkejä, vaan losautti capriole tyylisen pukin, niin että lensin suoraan etukautta alas. En ehtinyt edes tajuta mitä tapahtui!
Pyörähdin etukautta ympäri ja laskeudun melkein Kamun eteen, edelleen ohjat kädessä. Kamukin vaan stoppasi niille sijoilleen ja jäi hölmönä ihmettelemään mitä tapahtui.
Mihinkään ei onneksi sattunut, puistelin vähän hiekkoja itsestäni ja hyppäsin heti takaisin selkään ja tein sen ympyrän kunnolla mitä pitikin.
Tulin sitten alas ja juoksutin laukkaa muutamia kierroksia ja Kamu riekkui kun mikäkin heikkopää! Hienoa laukkaa tuli siinä välissä kyllä myös. 
Menin vielä takaisin selkään ja lähdettiin kävelemään loppukäynneiksi lähilenksa, siellä Kamu käyttäytyi tosi fiksusti. Josko alkais nyt tää pukittelu riittää, tää oli vasta kolmas kerta yli kolmen vuoden aikana kun Kamulta tipun, enkä siitä hommasta kauheasti välittäis...

Kamu hikosi jonkinverran ja pääsi fleecen alle kuivattelemaan kylmäpatjat jaloissaan.Ulos heitin sille fleecevuorellisen sadeloimen päälle, kun jäi osittain hieman kosteaksi.

Ennen liikutusta

Liikutuksen jälkeen

Uus satula!

Kävi ihan törkeen hyvä mäihä ja sain vaihdettua kiefferin päikseen wintecin uuteen 500 malliin! Satulat sopivat molempien hevosille joten eipä olisi paremmin voinut mennä :) 

Wintecissä on sisällä musta kaari. Viimeksi kun meillä oli wintecin satula (vanha wintec 100 koulumalli, itse muokattu niin että kaaria voi vaihtaa), oli siinä käytössä kaikista kapein eli keltainen kaari, joten epäilin että nytkin tarvitaan ainakin vihreä kaari. Mutta mitä vielä, Kamu on lihonut niin kamalasti, että musta oli sille ihan sopiva! Olin todella yllättynyt.. Ja ehkä vähän huolestuin :D
Mutta hienoa kuitenkin, että sillekin alkaa pikkuhiljaa liha tarttumaan muuallekin kun siihen mahan kohdalle.

Satulan sovitus oli helppoa, se asettui heti selkään oikealle kohdalle ja oli ilman vyötäkin todella vakaa. Toppaukset istuivat takaa hyvin selänmyötäisesti, eivätkä nousseet ilmaan vyö kireälläkään. Lavoille jäi hyvin tilaa, kokeilin nostamalla etusta ja tunnustelemalla ettei lavan pää jää puristuksiin. Myös säkätilaa sekä selkärangantilaa oli riittävästi. Olin ihan hurmiossa satulaa sovitellessa :D
Satulan mukana tuli 120cm vyö ja teki hieman tiukkaa saada se edes ensimmäisiin reikiin, lopulta sain sen kuitenkin toiselta puolelta toisiin reikiin ja toiselta kolmansiin selästä käsin. Pitää ehkä kuitenkin harkita 130cm vyön ostoa..


Menin kentälle sumun keskelle satulaa kokeilemaan, mentiin käynnissä ihan perusjuttuja ja vähän ravia molempiin suuntiin. Satula oli ratsastuksen jälkeenkin oikealla kohdallaan, eli ei luisu eteen. Siinä oli myös kivan tukeva istua, ja polvituet tuli itselle oikealle kohdalle, niidenkin paikkaa voi itse vähän säätää kun ovat tarralla kiinni. Tuli myös testattua miten pukeissa pysyy kyydissä kun Kamu kokeili heti kentälle päästyään että tarttisko nyt liikkua eteen ollenkaan vai käviskö esim ylöspäin! En edes ehtinyt satulavyötä kiristää, mutta silti satula pysyi paikallaan. 
Itse ratsastuksesta nyt ei ole kummempaa kerrottavaa kun mentiin vain noin 30min pääosin käyntiä. Paitsi että kivaa oli!

Vähän tulee ehkä kiefferiä ikävä, mutta toisaalta nyt on niin sopiva satula ettei ole mitään valittamista. Huomenna yritän ehtiä valoisan aikaan maastoon kokeilemaan satulaa pidemmällä reissulla. Ja onneksi en ehtinyt hommaamaan uusia ruskeita suitsia, wintec kun on musta :D Ja mitäs mää nyt noille kaikille kouluhuoville teen? No eiköhän ne wintecinkin alle sovi, kun ovat padi mallia suurin osa.

Jeejee!! 

Tallilla taas!

Ihanaa, auton avaimet löytyivät, autossa ja hevosella on nastat alla joten alkaa taas normaali liikutustahti!
Harmittaa kun multa meni nyt kokonaan ohi ensilumet, olisin niin mielelläni käynyt maastossa ja ottanut poseerauskuvia. Toivotaan, että talvi tulee pian kunnolla, tänne Tampereelle on tosin luvattu nyt viikoksi ainakin eteenpäin kurjaa keliä, plussaa ja sitä hemmetin sadetta taas...
No ei auta itku markkinoilla, pääasia että pääsen edes tallille nyt kulkemaan! :)

Olin tänään ensimmäistä kertaa nykyisellä tallilla illalla! Olen päässyt aiemmin aina valosan aikaan ja tykkään muutenkin käydä tallilla päivällä.  Tuolla on kiva kun pääsee maastoilemaankin pimeän aikaan kun lähitiet on kaikki valaistuja ja kentän valokin näkyy pitkälle pellolle, lunta odotellessa!
Kamulla oli taas pari päivää taukoa liikutuksesta, joten juoksutin nyt suosilla, enkä lähtenyt kokeilemaan kuinka herkässä pukittelu tänään on. Kenttä oli vähän huono kun osittain oli pinnasta pehmeä missä oli aiemmin menty ja jossain kohdassa sitten kova missä ei kukaan ollut mennyt. Kavioura oli kuitenkin ihan hyvä ja juoksuttaessa ympyränkin kohta pehmeni ihan kivasti.
Kävelytin pitkät alkukäynnit noin 15min, juoksutin käyntiä ja ravia noin 20-25min, en ottanut tänään laukkaa kun Kamu meni niin tahdikkaasti ja rauhassa, ravia kivasti jopa loppua kohti askelta venyttäen. Laukkaa kun pyydän niin alkaa sellanen kiihdyttely, pukittelu ja mahdoton riehuminen etten nähnyt sen ottamisessa mitään järkeä tänään.
Pukkia tuli kyllä alkuun toiseen kierrokseen. Muutamat kivat hepulihypyt ja sekoilut, mutta se nyt oli ihan odotettavissa, odotin ehkä jopa pikkasen enemmän! Toiseen kierrokseen Kamu oli ihan kiltisti, mitä nyt kerran sai pultit kun toinen ratsukko lähti kentältä.

Taluttelin pitkät loppukäynnit, melkein 20min, heitin villaloimen niskaan loppukäyntien ajaksi vaikkei Kamu hionnutkaan kuin hieman. Tallissa Kamu pääsikin sitten karsinaan kylmäyssuojat jalassaan. Järkkäilin kamat kasaan ja otin lähteissä suojat pois. 

Kamu on kasvattanut jo paksun talvikarvan, pitää napsia kuvia kun pääsen valoisan aikaan tallille, maha ei ole pienentynyt, mutta se nyt ei mikään ihme näillä liikutusmäärillä olekaan. Vapaa heinäkään ei asiaa ainakaan auta, muuta ruokaa Kamu ei sitten juuri saakaan, kivennäistä ja pellavaa vain.  

Tällaista nyt tänään, seuraavassa postauksessa toivon mukaan jo kuvia! :)

Hiljaiseloa...

Blogi on nyt vähän "tauolla" ollut ja on siihen asti kunnes saan auto taas käyttööni. Tällä hetkellä oma auto seisoo ihan käyttökelpoisena pihassa, mutta avaimet on hukassa! Niiden katoaminen on täysi mysteeri eikä niitä tältä tontilta ainakaan ole löytynyt, toivotaan että joku ne löytäisi ja toimittaisi löytötavaratoimistoon.
Tallille kulku on siis nyt laina-autojen varassa ja nyt yllärilumentulon takia ei ehditty vaihtamaan isäni autoon talvirenkaita ajoissa ja aika saatiin vasta ensiviikolle. Olen siis kerran päässyt tällä viikolla tallille! Ottaa sikana pattiin, mutta minkäs teet..
Kamu sai tänään uudet kengät ja kantahokit alleen, katsotaan pyörittelenkö loputkin jo vai riittävätkö ne nyt alkuun. Heidi onneksi pääsee viikonloppuna Kamua liikuttamaan ettei se ihan pimahda...
Hierojakaan ei päässyt tiistaina kun hänelläkin oli auto-ongelmia, onneksi Kamun selkä on jo ihan ok, ristiselästä se on jäykkä mutta ei enää aristele selkää ollenkaan ja liikkuu puhtaasti. Hieroja tulee kyllä luultavasti ensiviikolla uudestaan kun pääsisin itsekin joskus tallille!
Satulan päätin laittaa vaihtoon kokonaan ihan senkin takia kun toppaukset on pikkasen kaarevan malliset Kamun selkään, tykkäisin että saisivat mennä selänmyötäisemmin ja tietysti se eteenpäin valuminen on ärsyttävää. Näennäisesti satula olisi sopiva, mutta en enää riskeeraa sen kanssa kun maailma on täynnä satuloita joista varmasti sopivampikin löytyy, enkä tykkää romaanivirityksistä yms ylimääräisestä satulan alla :) Mennään siis toistaiseksi taas vanhalla kunnon jalustinvyöllä, sen alle saa mukavasti pehmusteet itselle viriteltyä ja Kamun kanssa jalkkarit on ihan kiva olla olemassa jos yllättäviä liikkeitä ylös- tai sivullepäin tulee :))

Päivittelen taas kun päiviteltävää on, josko nää hankaluudet nyt pikkuhiljaa alkais loppumaan ja tulis vaikka lottovoitto niin voisin ostaa heti uuden auton ;)

Jalustinvyöllä 2010

Parantelua

Tänään kävin parhaimpaan kaatosadeaikaan tallilla. Alkaa pikkuhiljaa pännimään vaikka sadevarusteet on ihan kohillaan, fiilis alkaa oleen aika maassa. Toivois että satais ees vähän vähemmän, en edes jaksa toivoa enää että ei sataisi ollenkaan, varsinkaan sillon kun olen tallilla.
Mentiin ihan taluttaen kentällä loimi päällä käyntipuomeja, tänään niitä oli neljä peräkkäin, huomenna ajattelin laittaa muutaman enemmän ja nostaa osan kavaleteiksi. Jalkojen nostelu tekee hyvää selälle, siksi puomit. Kamu tykkää mennä puomeja, vaatii vähän keskittymistä katsoa mihin jalkansa laittaa, muttei kuitenkaan turhan vaativaa niin ei pääse kierrokset nousemaan. Tallusteltiin siis kenttää ympäri ja mentiin puomeja tsiljoona kertaa. 
Päästin Kamun vähän pidemmälle liinalle ja talutin muutaman metrin päästä sitä kenttää ympäri ja taas puomeja. Meni hyvin näinkin. Sitten otin pienellä ympyrällä rauhallista ravia aina puomien jälkeen ja ennen puomeja käyntiin, Kamu pysyi kivan rauhallisena ja tuntui jopa keskittyvän tehtävään.
Toiseen kierrokseen se kerran hypähti etujalat ilmaan, mutta jatkoi taas rauhassa tehtävää. Väliin otin muutaman rauhallisen raviympyrän ilman puomeja, mutta kun vauhti meinasi kiihtyä otin takaisin käyntiin ja käynnissä puomeja itse taluttaen reippaasti uran sisäpuolelta. Ihan hyvä kontrolliharjoitus muutenkin tuo kun ei mennäkään ympyrällä, mutta liina pitkänä joten pitäisi kuulostella missä menen.
Loppuun otin peruutuksia, yritin saada Kamun pitämään päänsä alhaalla peruutuksessa ja peruuttamaan suoraan, sitten peruutuksesta suoraan käyntiä eteen. Luin jostain että tämäkin hyvä selkä/takaosaliike. Väistätin myös etuosaa ja takaosaa niin että Kamu astui etujalalla ristiin toisen etusen eteen ja takasella mahan alle. 
Sateesta huolimatta oli todella kivaa tehdä vaihteeksi maastakäsin hommia, joskus olen niitä enemmänkin intoutunut tekemään ja nyt taas muistin miksi :)

Tallissa harjasin Kamun hierovalla kumisualla, karvaa lähtee aika reippaasti ja muutenkin nyt haluan saada lihakset kauttaaltaan kuntoon. Kamu oikein nauttii kun sitä jaksaa kyhnytellä ja hieroa. Selän kohdan otin ihan varovaisesti kuitenkin. Venyttelin etujalkoja jotta lavat aukeasisivat jos jumit ovat siitä kun satula välillä valuu eteen. Siksi myös väistätin etuosaa kentällä. Lopuksi hieroin vielä arnikaa selän aristavimpiin kohtiin lämmittämään ennenkun laitoin loimen takaisin. 

Selkä ei ole läheskään niin arka enää, mutta en silti vielä aloita liikuttamaan kunnolla vaan odotan hierojaa ja haluan kuulla myös hänen mielipiteensä satulasta yms, mistä jumi on aiheutunut. Ajattelin kuitenkin mennä joku pv jalustinvyöllä maastoon kävelemään, pitää vaan laittaa kunnon pehmusteet :) 
Onneksi ei kyse sen suuremmasta ollut, Kamu kävelee ja ravaakin jo ihan puhtaasti!

blaah..

Lauantaina kun Heidi ratsasti, oli Kamu ollut todella kiukkuisella päällä ja pukitellut taas käynnissäkin ja tuntunut muutenkin oudolta. Heidi oli sitten katsonut liikettä maasta ja näytti tönköltä varsinkin oikeaan kierrokseen. Mitään ontumista ei ollut eikä mikään paikka aristanut, mutta selkeästi epäpuhtaasti liikkui.
Tänään pääsin itse tallille ja tutkin Kamu päästä varpaisiin, venyttelin, puristelin, painelin ja tutkin joka paikan. Ainoa mikä mihinkään reagoi oli selkä. Ja oireetkin (pukittelu ym kiukuttelu ratsastaessa) vastaavat selkäkipua.
Pyysin tutun hieroja käymään, mutta hän pääsee vasta ensi viikolla, joten nyt ohjelmistossa on sitten lomaa ratsastuksesta, kävelyä, venyttelyä, hierontaa, ehkä juoksutusta kumichambonia apua käyttäen ym ensiapua. Katsotaan mihin suuntaan lähtee kehittymään, hieroja tulee joka tapauksessa sitten ensiviikolla. 
Raportoin Kamun kuulumisia taas huomenna. Tänään se sai vuorellisen sadeloimen päälleen ettei selkä ainakaan kylmästä ottaisi enempää itseensä.

Voi pölhöö :/

Juoksutusta

Postaus tulee vähän myöhässä, mutta kävin siis perjantaina juoksuttamassa Kamun. Päälle laitoin vain kapsonin, jalat suojasin kunnolla, pintelit taakse ja eteen jännesuojat ja putsit.
Kävelen aina kenttää ympäri 5-10min ennen kun alotan juoksuttamaan, sitten otan ympyrälle ja alkuun käyntiä hetken aikaa. Yleensä juoksuttelen käynti-ravi siirtymisiä pääosin ja temponvaihteluita ravin sisällä. Loppuun sitten laukat. Suuntaa vaihdan kun on kymmenisen minuuttia menty yhteen suuntaan, yleensä vaihdan suuntaa 2-3 kertaa, esim otan toiseen suuntaan käynnin ja ravin, sitten vaihdan suuntaa ja otan samat toiseen suuntaan, vaihdan suuntaa ja otan laukan ja sitten vielä vaihdan suuntaa ja laukat sinnekin. Noin ei tule liikaa pyörittyä yhteen suuntaan, on ollut meille hyvä rytmi noin.
Kamu oli tietysti erittäin energisellä tuulella ja painatti ravissa hyvää vauhtia ja heitteli pukkeja vähän väliä. Ihan kivasti meni juoksutus ja sain energiat purettua mutta Kamu silti ihan hyvin kuunteli ääniäapuja vaikka siirtymiset ylöspäin olikin melko räjähtäviä ja muutamaan kertaan se siirtyi itse raville :D

Siinä olis mahaa sulateltavaks...

Juoksuttelun jälkeen hetiin fleecen selkään ja mentiin lähilenksa taluttaen. Kiva noin 10-15min loppukävely. Tallilla laitoin kylmäpatjat jalkaan, järkkäilin tavarat pois ja menin vielä syöttelemään Kamua nurmelle hetkeksi ja kun patjat oli olleet jaloissa noin 25min vein Kamu takaisin tarhaan jonne se jäi möllöttelemään.

Kenguruheppa

Tänään oli ihanan poutainen päivä ja aurinkokin välillä näyttäytyi, tarkoituksena oli napsia paljon kuvia, mutta tietysti unohdin kameran muistikortin kotiin.. Kännyllä otin pari kuvaa kun vein Kamun takaisin tarhaan, mutta harmitti kyllä vietävästi kun kerrankin olisi ollut edes kohtalainen sää!

Mentiin tänään kentällä perusjuttuja, tarkotus oli rauhassa ravailla, taivutella, mennä väistöjä ja kokeilla laukkojakin, mutta Kamu päätti toisin. Alkuun se oli vähän levottoman oloinen ja kun aloin tosissaan vaatia siltä jotain se päätti tehdä kenguruloikkia eikä totellut sitten yhtään. Kiskoi päätä alas ja selkä köyryllä pomppi ja yritti pukittaa aina kun pyysin eteen. Sain sen kuitenkin ravaamaan ilman pomppimista pysymällä tiukkana ja saatiin mentyä pääty-ympyröitä ja kaheksikkoa. Koko ajan tuntuma piti olla kuitenkin erittäin tiivis ja sai varoa ettei Kamu kiskase päätä alas tai kiihdytä ja linkoa kunnon pukkia. Sillä on joskus tapana kiihdyttää kulmasta ulos ja ponnata kunnon pukit. Onneksi tiedän jo sen metkut aika hyvin :)
Meno oli siis taas todella jännittynyttä ja hyvää ravia satiin vaan satunnaisia pätkiä. 
Alkuravien jälkeen menin käynnissä vähän pohkeenväistöä. Päädystä uran sisäpuolelle, suoristus, väistö takaisin uralle, harjotusravissa pääty-ympyrä ja uraa pitkin takaisin päätyyn jossa käynti ja sama uudestaan. Kamu meni ihan hyvin väistöt oikealle, vasemmalle se haluaisi vetää itsensä ihan s-muotoiseksi ja saan hivuttaa väistön askel kerrallaan ja suoristaa sen joka välissä. Harjotusraviympyrällä se yritti kikkailla mutta sain pidettyä pakan ihan ok hyvin kasassa tilanteeseen nähden. Monesti nostetaan laukat ympyrällä harjotusravin kautta niin senkin takia pukkaa joskus kuumenemaan siinä tilanteessa. 
Loppuun otettiin vielä ravia keventäen ja yritin saada varovaisesti Kamua myötäämää eteen-alas, samantien se kiihdytti ja yritti pukittaa, joten loppuravitkin mentiin aika tiukassa muodossa. 
Yhteensä työskenneltiin varmaan 40min ja kävin vielä peltotiellä kävelemässä loppukäynnit.

Olen ihan ylpeä itsestäni että sain pistettyä Kamun kuriin, vaikka tässä on itselläkin ratsastuspuoli ollut aika maasto/hömpöttelypainotteista koko kesän. Helposti tossa tilanteessa en jaksa jäädä vääntämään jos hevosta ei kiinnosta vaan juoksutan tai lähden maastoon. Kamu kun ei rauhotu väsyttämällä vaan kerää lähinnä lisää kierroksia vertyessään. Huomenna tosin juoksutan sen niin piippuun että varmasti saa kaikki ekstraenergiat taas purettua. Harmi kun kenttä ei ole aidattu niin ei voi irtona juoksuttaa, se on ollut ennen Kamun keino päästä riekkumaan ylimääräiset energiat ja irtona se vetelee ihan tajuttomia pukkeja juoksee mieletöntä kyytiä vaikka sata kierrosta kenttää ympäri :D 
Nyt tohon energian keräämiseen vaikuttaa myös kun hepat siirty laitumelta tarhoihin, siellä ei tule niin paljon liikuttua vaan lähinnä nökötettyä se pää heinissä, muutenkin on jokasyksynen juttu ollut että Kamu kerää pöllövirtaa, odottakaas vaan kun tulee ekat pakkaset!!

Tarhan etuosa on vähän löllönä, muttei upota edes kavionmittaa

Häkistä on kiva syödä, ei tarvi maasta hamuilla

Maastolenksa

Kukkuluuruu taas vaihteeksi, tää päivitysten tahti on ihan päätähuimaavaa!
Tänään käytiin kuitenkin maastolenkillä vähän pidemmällä missä ollaan ennen käyty, eli ei kovin pitkällä :D On maastoilu huonojen kelien takia vähän jäänyt ja nyt kyllä aion ottaa itteeni niskasta kiinni ja raahautua sinne maastoon vaikka olis mitä keliä. Kamu vaan ei myöskään oikein sateesta tykkää vaan kävelee melkein pää etupolvien välissä :D Pitäis varmaan hankkia sellanen saderatsastusloimi joka on korvista hännänpäähän ;)

Kamu oli lenkillä todella reipas vaikka mentiin vaan käyntiä. Tai siis käyntiä oli tarkotus mennä, mutta askellaji oli varsinkin alkuun jotain passiravikäynti sötkötystä. Kamu oli oikein reippaalla päällä eikä stoppaillut kertaakaan vaikka paljon jänniä asioita matkan varrella olikin. Pientä tahdin kiihdytystä ja tuijottelua kuitenkin. Ihan kivannäköistä rauhallista heikkatietä mentiin jossa varrella vanhoja taloja ja ihania peltoja. Sainkin vielä lisää pontta maastoiluinspiraatioon kauniista maisemista :) Kamukin tuntui välillä katselevan maisemia vaikka taisi enimmäkseen kytätä ojanpohjilla vaanivia sapelihammastiikereitä ;)

Päästiin hyvässä välissä lenkille, ei satanut kertaakaan, muutama tippa saatiin niskaan vaan. Takaisin tallilla menin kentälle vielä muutaman kierroksen ajaksi pyörimään käynnissä eteen-alas kun maastolenkki oli niin jännittynyttä menoa, halusin rennon lopetuksen.

Muistin jopa napsia muutaman kuvan kun oltiin jo lenkiltä tultu, hevoset ovat siirtyneet tarhoihin ja sieltäkin piti kuvia vielä ottaa, mutta sadekuuro yllätti juuri kun Kamu sinne vein enkä viitsinyt kastella kameraa.
Meillä oli lenkillä päällä heijastinloimi, jalkaheijastimet ja itsellä heijastinliivi. Varmasti erotuttiin keltasten lehtienkin seasta :)

Kuvia lauantailta!

Varoitus! Kuvia on todella paljon :D En laita isoina, avautuvat isommaksi klikkaamalla kuvaa.

Meillä unohtu kiristää satulavyö ja satula valu vähän eteen, pintelitkin oli yhteistyöhaluttomalla päällä.

Jaahas tämmösen möhömahan kanssa pitäis sitten töitä tehdä :D

Taipuu ei taivu taipuu ei taivu...

No josko sitten menisin tälleen nyökyssä niin ois helpompaa

Vähän ärsyttää kun pitäis oikeen ravata!

Mitä se siellä kameran kanssa nyt sählää

Jaahas se haluaa lisää ravia, no määpä tungen tän kieleni sitten ulos!

Lisää kuvateksti

Entä jos painan vähän kättä vasten ja kiihdytän tahtia, pääsiskö niin helpommin?

Ihanaa onneks me lopetettiin!

Mikä alakaula??

Ei hitto ravia taas, nyt kyllä ketuttaa!

Nyt alkaa jo väsy painaa 

Lisää kuvateksti

Kiitos ratsulle :)

Sadetta vol 192841908....

Syyskelit jatkuu, valitettavasti erittäin märkää on ollut ja ratsastukset jääneet lyhyisiin maastoköpöttelyihin sadevaatteisiin verhoutuneena. Kuviakaan ei ole huvittanut kuran keskellä ottaa. Ainoa hyvä asia on ettei tallilla ole mutaa muualla kun laitumen portilla. En ole sappaitakaan tarvinnut, vaan hyvin pärjää tallikengillä joiden alaosa on kumia tai ihan vaelluskengillä jotka hylkivät vettä.
Torstaina kävi Heidi ja nyt taas tänään lauantaina ja alkaa taas käymään vähän useammin niin saadaan Kamun kuntoa nostettua ja masua pienennettyä ;)
Olin tänään Heidin kanssa tallilla, otin kuvia ja Heidi ratsasti. Olin varmaan tuntia myöhemmin tallilla kun Heidi ja hän olikin ehtinyt puunata Kamun oikein hienoon kuntoon, ei ollut kurahippuakaan missään :)

Kamu oli kentällä alkuun taas lievästi haluton ja raipalla joutui komentamaan raviinkin. Sitten kun sen sai liikeelle olisi taasen pitänyt höökätä kamalaa vauhtia, se kun on helpompaa kun rauhallisesti tahdissa eteneminen ja keskittyminen.
Pari pukkisekoilua ja muuta hölmöilyäkin sai Heidi kärsiä :D mutta ajoittain meno oli jo ihan kelvon näköistä katseltavaa, tosin heti seuraavalla hetkellä saattoi koko pakka levitä ihan täysin. Kamu ei taivu mihinkään, Heidi sanoikin että taitaa olla maha tiellä :D asetuksenkin kanssa sai töitä tehdä. Kamu oli todella epätasasinen edestä ja kieli vilkkui vähän väliä kummallakin puolella vaikka vaatimustaso oli tänään todella helppo.
Heidi antoi vähän väliä hengähdystauon pitkin ohjin ja joka kerta Kamu huokaili syvään ja päristeli kun oli niin kovaa työtä tehnyt! :D Loppuravit Heidi pyrki ratsastamaan vähän reippaammassa temmossa ja eteen alas tyyliin, mutta Kamu halusi tietysti vaan kiihdyttää, pukitti ja rentous oli vain kaukainen haave. 

Oli todella kiva nähdä taas itse maastakäsin miltä meno näyttää ja sainkin taas runsaasti lisämotivaatiota kenttäharjotuksiin. Kenkien pysymisenkään kanssa ei ole enää ollut ongelmia, ilmeisesti kengittäjä sitten oikeasti tiesi mitä tekee :) Toinen takakenkä on vähän löysällä, mutta luultavasti alkuviikosta Kamu kengitetään ympäri.

Kamu sai laitumelle fleecevuorisen loimen lämmenneiden lihasten päälle. Onkohan musta tulossa pikkuhiljaa "tätimäinen" ylihuolehtija kun alan tommosiakin jo pluskeleillä miettimään :D 

Tässä pari kuvaa tänpäiväsestä, lisää postailen kun saan kuvat käytyä läpi kunnolla.

Söpö! 

Kieli vilkkuu :P

Välillä meni hienosti!

Ojan ylitys :D

Olsiko vielä omppoja??