Kamullahan on ongelmia kuolainten kanssa, olen varmaan asiasta ennenkin kertonut, mutta kertaanpa nyt vielä. Se ei halua ottaa kuolaimia ensinnäkään suuhunsa, kuolaimettomiin se työntää päänsä itse. Kun kuolaimet menevät suuhun, alkaa tajuton mälväys, mässytys ja jauhaminen. Se siis oikein puree kuolainta palasiksi. Kieli myös vetää kauheeta rallia ja roikkuu suupielestä.
Kokeilin sillä alkuun ratsastaa kuolaimella, koska sillä niitä oli ennen kuitenkin käytetty. Meillä oli kuitenkin muita tärkeämpiä ratkaistavia käytösongelmia ensin, joten ostin suosiolla sille hackamoret. Niillä mentiin pari vuotta ja viime talvena hankin lisäksi kukkahackamoret kun tavalliset on joihinkin tilanteisiin liian vahvat ja Kamu rullailee muutenkin helposti kaulaansa.
Nyt kun Kamulla ratsastus sujuu jo ilman muita isompia ongelmia, olen päättänyt, että otetaan kuolametkin takaisin käyttöön. Oli kuitenkin tärkeää varmistaa, ettei Kamun suussa ole jotain rakenteellista vikaa, sudenhampaita tms joka voisi aihetuttaa epämukavuutta tai kipua.
Kamu rauhoitettiin ja se alkoikin melkein heti nukahtaa. Päähän laitettiin suunavaaja ja lääkäri tutki käsin hampaat, toiselta puolelta löytyi aika paljon piikkejä, mutta ei kuulemma keskivertoa enempää. Sain itsekin tunnustella hampaita ja kyllähän ne poskihampaiden reunat aika ikäviltä varmasti poskea vasten tuntuvat :/ Suu huuhdeltiin ja pää nostettiin tuen päälle.
Lääkäri tutki vielä paremmassa asennossa suun tarkasti läpi, kaikki hampaat olivat normaalit ja rivit tasaiset, suussa ei siis mitään outoa. Hampaat raspattiin sähköraspilla ja Kamu oli kyllä rauhotuksesta huolimatta asiasta melko tyytymätön, se koko ajan vänkläsi suutaan vähän joka suuntaan, kolisutteli suunavaajaa ja pyöritti kieltänsä. Pari kertaa se yritti vetää päätänsäkin pois.
Tästä käytöksestäkin lääkäri päätteli, että Kamu vaan ei välttämättä oikein tykkää asioista suussansa :D Harvempi kuulemma noin paljon vellaa.
Sain vielä tunnustella itsekin hampaat lopuksi ja eron kyllä tunsi selvästi. Otettiin pää alas tuelta, suunavaaja pois ja katsottiin vielä etuhampaat. Kamulla oli "seitsemän vuoden koukku" vasemmalla edessä alhaalla kulmahampaassa ja se raspattiin vielä pois. Alaetuhampaiden välit ovat normaalia suuremmat ja niihin olikin ruohoa jäänyt väliin joka myös ronkittiin pois. Ei kuitenkaan mitään pahaa hajua eikä tulehdusta sielläkään. Puolivuosittainen raspaus riittää ja aion kyllä tätä lääkäriä käyttää jatkossakin jos vain mahdollista.
Kamu pääsi sitten karsinaan nukkumaan rauhotusta pois.
Yhteenveto hommalle. Suussa ei mitään omistuista tai kuolainten käyttöä estävää, kielen kanssa leikkiminen, narskutus, mussutus jne luultavasti vaan paha tapa, tullut joskus stressistä ja nyt jatkaa sitä opittua käytöstä, stressin voi laukasta sitten ihan vaan ne pelkät kuolaimet. Huomenna voi jo ratsastaa normaalisti ja kuolaimet voi sitten ottaa takaisin käyttöön ihan vapaasti.
Ei kuolamettomilla menossakaan tietysti mitään vikaa ole ja aion varmasti käyttää niitä jatkossakin, eihän sitä nyt edes vielä tiedä oppiiko Kamu pitämään kuolaimia ikinä nätisti suussaan, ainakaan se ei mikään nopea prosessi tule olemaan.
![]() |
| 2010 |

Oijettä, meilläkin olis toi homma edessä. Ja rauhoittaa Vessi tarvii kans, menee niin mahdottomaksi ilman tuo touhu :(
VastaaPoistaKamu on tähän asti raspattu ilman rauhotusta, mutta kyllä toi sähköraspi pitääs ellasta meteliä ettei sitä kyllä kukaan hevon ihan vapaaehtosesti suuhunsa antais varmaan laittaa :D
PoistaJa kiva oli kun pysty ihan rauhassa suuta tonkimaan ja katteleen mitä sieltä löytyykään. Ihan avartava kokemus itellekin kun sai niitä piikkejä kokeilla ja suuta tutkia :)