Päätin nyt sitten samantien tänään alottaa kuolainten totutuksen kun kuolaimet mulla jo valmiina olikin. Sprengerin suora kumikuolain nyt ensimmäisenä.
Eipä ollut mikään yllätys kun Kamu ei edes avannut suutansa kuolaimia varten, sain kammeta sen sormella väkisin auki. Sitten alkoikin hullu mässytys ja kieli samantien suupielestä ulos. Pitää ottaa seuraavalla kerralla videota siitä niin tekin näette miten Kamu muuttuu ihan erilaiseksi kuolaimet suussaan.
Se oli niin vattuuntuneen näköinen ja oloinen, että päätin etten menekään kentälle vaan maastoon vähän reippailemaan, josko siellä unohtuisi ne kamalat kuolaimetkin kun on muuta ihmeteltävää. Maastossa ei myöskään tarvitse olla ohjat tuntumalla melkein ollenkaan.
Noh... Kyllähän se lenkki siinä meni muuten samanlailla kun yleensäkin, mutta Kamu vaan ei hellittänyt suun mussutusta hetkeksikään. Se myös repi koko ajan ohjia, vaikka annoin kulkea pitkin ohjin. Ravipätkillä se ihan alkuun tuntui hetkeksi olevan rauhallisempi suustaan, mutta lenkin loppua kohden ravipätkillä alkoi heittelemään päätään ja narskuttamaan hampaitaan. Viimeisellä pätkällä koitin ottaa ihan millin parempaa tuntumaa suuhun ja sada Kamua vähän laskemaan kaulaansa, meni muutaman askeleen ihan ok ja askelkin piteni kunnes se tempaisi taas ohjat käsistäni ja heitteli päätään.
Takaisin käveltiin välillä pientareita myöden kun Kamu haahuili tien reunasta reunaan, keskittyminen niin täysin kuolaimissa ettei katsonut siis edes eteensä. Loppumatkan se kyllä venytti päätänsä alas, mutta ei siitä mitään iloa ollut kun pää oli koko ajan vinossa oikealle ja kieli ulkona vasemmasta suupielestä.
Joudun tulemaan yhdessä vaiheessa kesken lenkkiä kokonaan alas kun Kamulta tuli suusta verta. Se oli saanut sillä kamalalla riehumisellaan huuleensa haavan, se oli onneksi pieni eikä enää tallille tullessa vuotanut ollenkaan.
Että mitäs tohon nyt sanois, hohhoijakkaa!! Tästä urakasta tulee pitkä...................
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti