Maastoilusta

Oltiin tänään maastolenkillä, mulla oli vähän hoppu ja yritin laittaa Kamun mahdollisimman nopeesti kuntoon, myös sen takia ettei pimee pääsis yllättään. Tein jonkinlaisen henkilökohtaisen ennätyksen ja oltiin lähtövalmiina noin 20minsassa. Mulla menee usein helposti tuntikin kun harjailen monella eri harjalla ja Kamu aika likanen. Haluan että missään ei ole kurahippuakaan. On myös hyvää alkulämmittelyä ratsastajalle ja varsikin kumisualla hinkkaamalla hevosenkin verenkiertoa vauhdittavaa. Varmistan huolellisella harjauksella myös, ettei ole haavoja, lämpöä tai aristusta missään päin kroppaa.
Jouhet pitää myös selvittää, kamalaa jos on purua hännässä tai tukka takussa! ;D
Tänään kuitenkin vetelin vain pölärillä selän, mahavyön kohdan ja pään, en laittanut muita suojia kuin putsit ja heijastimet eivät hierrä pörröisiä jalkoja.

Laitoin Kamulle ja itselleni melkein kaikki heijastimet mitä meillä on, eli Kamulle loimi, jalkaheijastimet, heijastinrintaremmi ja heijastava riimu. Itselläni kypäräheijastin ja heijastinliivi.
En tiennyt kuinka pitkän maastolenkin menisimme, ja Kamu on ollut aika pöllö maastossa tuolla uudessa paikassa kun en ole ehtinyt sitä kunnolla vielä uusiin maisemiin totuttaa. Sikamainen määrä ylimääräisiä vapaita, jotka kerryttävät sikamaisen määrän ylimääräistä energiaa ei ainakaan asiaa ole auttanut. Kamu on aina kyttäillyt maastossa, mulle tullessa se ei suostunut maastoilemaan kunnolla, vaan harrasti kaikenlaista temppuilua. Bravuurina sillä oli kyttäys, stoppailu, peruttaminen vaikka ojia myöden, pystyynhyppiminen ja takajalkojen kautta ympäri loikkaaminen ja sitten kotia kohti ryntääminen. 
Ollaan näiden vuosien aikana jo hyvin saatu maastoiltua ja joka paikkaan se on uskaltanut kiltisti mennä vaikka sitä on pelottanutkin. Nyt ongelmia on ilmentynyt jälleen. Eräs maastokertamme meni aika jännissä merkeissä kun hetken matkaa tallilta päästyämme Kamu aloitti kunnon sekoilun, peruutteli keskellä tietä ja ojia myöten ja aina eteenpäin pyytäessäni se pukitti ja yritti kääntyä takaisin kotiin.
Sain sen komentamalla äänellä ja vähän raippaa näyttämällä tottelemaan, vaikka raippaa se vihaakin ja osoittaa sen pukeilla myös. Pääsimme sitten lenkin kipittämällä puoleen väliin, mutta takaisinpäin käännyttyämme yritti Kamu ryöstää ja kun pidätin, se pukitti. Tulin lopulta alas selästä kun sain sen muutaman askeleen ensin kävelemään mun komennon alla. Talutin kotiin ja vielä loppusuorallakin Kamu yllättäen kääntyi takaa tulevan auton eteen. Ilmeisesti se ei sitä huomannut kun olimme vasemmassa laidassa ja Kamulla oikeassa silmässä huonompi näkö. Onneksi autoilijat täällä ohittavat kohteliaasti hidastaen joten autoilija ehti hyvin pysäyttämään ja sain pelästyneen konin takaisin tien reunaan. Kamuhan ei pelkää mitään autoja, rekkoja, traktoreita, mopoja, mönkijöitä jne. Ainoastaan ylimääräinen energia saa sen jotenkin säpsyksi. Olemme ohittaneet ilman ongelmia mm betoniauton n 50cm päästä ja se päästi jarruista ilmat juuri kohdalla.

Tänään sitten lähdin vähän kokeilemaan miltä jo muutamaan kertaan kuljettu reitti tuntuisi Kamun mielestä. Alkumatka meni mukavasti jopa ihan leppoisissa merkeissä ja Kamu asteli reippasti eteenpäin, eikä kyttäillyt turhia. Samassa kohdassa missä viimeksi sekoilu alkoi Kamu heitti 180 astetta ympäri ja rynnisti takaisinpäin. Olin valmiudessa joten sain sen pysähtymään PRUUU PRUUU SOOOOPRUUU hokien onneksi jo parin askeleen jälkeen. Käännyimme takaisin menosuuntaan ja mikäs se siellä, halkopinon päällä pikkasen joku pellin reuna heilahti tuulessa, OMG sekö se juttu tossa mutkassa nyt onkin, halkopino.. Kamala, pulleita lämppäreitä syövä halkopino!

Matka jatkui ja Kamu selkeästi hieman rauhottui kun sapelihammashalkopino jäi taakse, muutama pieni säpsähdys tuli, mutta etenimme ihan mukavaa tahtia, Kamu katseli maisemia pää pyörien ja korvat piikkisuorina höröllään. Muutama rauhottava pärinäkin tuli jo siinä vaiheessa. Ohitimme muutamia jänniä paikkoja ihan sujuvasti, mutta sitten Kamu sai sydärin. Puskasta lähti lentoon jotain talitinttejä muutama ja Kamu tipahti polvilleen! Siis se vaan jämähti paikalleen reippaasta käynnistä niin nanosekunnissa, että liikevoima vei etuset alta. Tähän en ollut niin varautunut, joten pelästyin vähän itsekin mihin hevosen etupää katosi :D Tilanteesta selvittiin kuitenkin ilman sen kummempia muuveja ja jatkettiin vielä hetken matkaa katsomaan minkälaista uutta maisemaa seuraavan mutkan takaa näkyisi.
Kotimatka sujui ihan kivasti, uskalsin jo antaa vähän enemmän ohjaa ja Kamukin päristeli onnessaan kun vihdoin oli turpa kohti turvallista kotitallia. Kaikki autot ohitettiin erimerkillisesti Kamumaisen tyynesti ja tuntuivat auringon laskiessakin edelleen hyvin näkevä meidät heijastin varusteltuina :)

Maasto meni kivasti, seuraavan kerran suunnitteilla maastoilua torstaille, josko päästäisiin ravailemaankin, kun on luvattu kosteampaa keliä ja tiet pehmenevät - jotain hyvää pitää keksiä huonostakin säästä :)

Kamu säpsynä helmikuussa 2012