Kevät!

Nyt uskallan jo sanoa, että on kevät!
Lämpötila huitelee melkein kymmenessä asteessa ja öisinkään ei enää juurikaan nollaa alemmas mene. Lumet sulaa kovaa vauhtia ja tallin pihakin alkaa siltä taas näyttää, että kumisaappaat on kaivettava esiin.
Tallilla on perinteiset mutatarhat, joille johtaa mutapolku ja koko tallin pihakin on melko pehmosta maata joka on nyt menossa kovaa vauhtia ihan mössöksi. Tarhat on vielä suht lumiset, varsinkin Kamun tarha kun se ei ole jäljistä päätellen tainnut koko talvena liikkua tarhassaan kuin toista reunaa myöden. Se onkin sitten täynnä sitä itteensä.. En ymmärrä miksi siinä sonnassa täytyy piehtaroida kun vieressä olisi mukavan raikasta ja puhdasta lunta?! Kamu piehtaroi mielellään paljon ja ottaa myös joskus päikkäreitä makuulleen. Nyt varsinkin piehtaroi taas paljon kun irtokarvat kutisevat.
Tarhassa oli siis vastassa mukavan likainen polle. Tai no vastassa.. Siellä se nukkui tarhan toisessa päädyssä eikä tullut kutsusta luokse niinkun yleensä ja jouduin sen sieltä hakemaan. Tais olla ne päikkärit kesken..


Pitkän hinkutuksen jälkeen sain kuorittua moskan ja irtokarvojen alta esiin hevosen jolle pystyi laittamaan varusteet päälle. Tällä kertaa käytössä taas hackamore, kun on ollut vähän ongelmia kukkien kanssa pidätteiden läpimenossa, varsinkin maastossa jonne olimme siis tänään menossa.


Lenkin alussa oli taas reitin varrella kaikkea jännittävää, toinen hevonen! moottorisahan ääni, kaatuvia puita, ihmisiä! Kunnialla kuitenkin päästiin tielle ja alettiin ravailemaan. Menohaluja oli taas kiitettävästi, mutta hackamore toimi kuten pitikin, eikä tarvinnut tällä kertaa roikkua ohjissa.
Ravailtiin pitkät pätkät ja nautittiin kelistä ja katseltiin lumen alta paljastuneita maisemia. Tiet olivat suurimmaksi osaksi täydellisessä kunnossa ravailuun, ainoastaa metsikön varjostamissa paikoissa tie oli vähän kovempi. Käyntipätkillä kiinnitin taas huomiota Kamun vinouteen ja pyrin saamaan sen kulkemaan suorassa. Pitää nyt olla tarkka sen kanssa, että asia korjaantuisi mahd nopeasti.
Mentiin normipituinen lenkki noin tunnin, takaisinpäin annoin Kamun mennä vähän reippaammin yhden pätkän, tarkoitus oli vain ravissa, mutta se nostikin itse laukan ja alkoi taas pukittamaan. Onneksi oli ne hakkikset, sain laukan alas ennen kun meno yltyi ja jatkettiin vielä reippaalla ravilla, mutta heppa vähän paremmin hanskassa.
Jarrutusmatka oli tuon pätkän jälkeen vähän pidempi edelleen kuin yleensä, mutta annettakoon se anteeksi kun on ollut taukoa kunnolla baanailusta ja Kamun selkeästi tekisi vain purkaa energioita.
Yleensä olen päästänyt sen riehumaan irtona kentälle, mutta pohja on nyt niin huono etten viitsi riskeerata, että se muljauttaisi jalkansa tai muuten teloisi itseään. Pitää odotella vielä jonkin aikaa, siihen asti yritän mennä vielä enemmän ja pidempiä maastolenkkejä, jotta tuo pöhköenergia saataisiin pois.
Huomenna taas kokeillaan sitä kenttätyöskentelyä, josko menisi nyt paremmin kun ei ole vapaita takana. Toivon mukaan kentällä voisi edes uraa myöden ravailla sen verran.